Autistinen poikamme täytti 12 vuotta keskiviikkona. Toiveensa mukaan juhlia ei pidetty. Hän ei siedä hälinää summuuta. Isä kävi kahvilla ja toi pojan toivoman mikin pleikkaan. Sitä hän ei osannut odottaa, että siihen sisältyy kuulokkeet. Niistä tulikin melkoinen kynnyskysymys, mitä minä osasin jo odottaa. Ne pelottivat ja johdossa roikkuva säädinmutikka pelotti myös. Päivä oli ollut koululla jo muutenkin raskas aamusta lähtien, sisältäen kiinnipitämistä ja vastustamista muutenkin. Koulun puhelun jälkeen osasin odottaa hyvin väsähtänyttä poikaa. Kakkua ei olisi saanut tehdä, mutta kasasin sellaisen kuitenkin kaupan valmiskakkupohjasta, kermavaahdosta ja mansikoista. Mummi myös tuli aamulla pariksi yöksi kylään. Lähinnä siksi, että minulla oli hammaslääkäri torstaina ja tarvitsi jonkun vahtimaan 1 veetä.
Keskiviikon kuulokkeista kiukuteltuaan niitä voitiin jo harkita kokeiltavaksi torstaina, kuten arvelinkin. Keskiviikkoiltana poika huusi vielä heittämään ne roskiin, mutta torstaina aamulla taksiin lähtiessään tuli vielä sisälle sanomaan, että kyllä hän niitä voi pitää eikä saa hävittää. ;)
Koulun alku taas on ottanut voimat pois pojasta ja on ollut hyvin väsynyt.
8 veen mutistilapsen koulunalku uudessa oudossa koulussa on mennyt yli kaikkien odotusten. Odotimme vaikeaa ja koska ei puhu kenellekkään, odotimme, ettei uudet kaveritkaan osaa häneen suhtautua mitenkään. Kaiken lisäksi taksi pyysi, että hän kävelisi tuosta pienen matkaa ja ylittäisi suht vilkkaan tien pysäkille taksia vastaan, että taksi säästäisi aamuaikaa. Sitä ensin vastustettiin, mutta parin päivän jälkeen häntä ei saanut enää edes saattaa vaan lähti yksin. Koulussa taas on saanut heti kavereita ja kuulemma peräti puhunut heille ja opettaja on onnessaan. Vaikkei opelle puhukkaan niin hymyilee ja nauraa ja ohjaajalle nyökyttelee ja kommunikoi elein.
Viime viikonlopun vapaani sujui ihan hyvin, vaikka kaupungille illalla lähdin ja oli itsekseen tylsää ja tulin takaisin kympin bussilla poiketen oman kulmakunnan kuppilaan katsomaan. (josssa ei sen kummempaa ollut). 17veellä oli ilmeisesti äitiä ikävä, kun kyseli puoli kahdentoista jälkeen milloin tulen kotiin. Läksin sitten puolenyön jälkeen kotia päin. Sunnuntain käytin rauhalliseen shoppailuun kauppakeskittymässä.
1 vee oli viihtynyt (jälleen kaikkien oletusten vastaisesti) kummien luona yökylässä erinomaisesti. Kannattaa ilmeisesti luoda päässään kaikkein kauhein ja surkein skenaario kun kokeillaan uusia asioita niin voi yllättyä iloisesti. Suunta ei ainakaan voi olla kuin ylöspäin. Parin viikon päästä pääsen jälleen kaikista (lähes) eroon. Silloin taidan ottaa ihan rauhallisesti vain kotona, lenkkeillä, ja muita sen tapaisia asioita....
