Suurperheen Arki

Suurperheen Arki

perjantai 30. joulukuuta 2016

Vauva vaiheessa ja äiti toisessa

Lapsen elämässä on vaiheita. Varsinkin vauvalla. Ja varsinkin yöunien sujumisessa. Vauvoilla on aina menossa jokin vaihe, joka vaikuttaa yöunien sujumiseen. Vauva nukkuisi muuten hyvin, mutta se nyt sattuu olemaan vähän vaiheessa. Sillä on hampaidentekovaihe (kestää kuukausia), liikkumaanoppimisvaihe (kestää sekin kuukausia), puhumaanoppimisvaihe (kestosta ei muistikuvaa entisistä), "muuten vaan sairas"-vaihe, tiheäänsyömisvaihe, vatsanpuruvaihe (kestää 3-4kk tai 1 vuotta)... Vaiheita löytynee lisää. Siis koko vauvaikä ei riitä näiden vaiheiden kestoksi. Vaiheita voi myös mukavasti yhdistellä jos haluaa haastetta. Meidän vauvan vaiheen määritelmä on epäselvä kun se todennäköisesti on yhdistelmä suurimmasta osasta edellämainittuja. Puhua se ei sentään vielä yritä. Mutta kyllä sekin vaihe vielä tulee.


Äidillä on menossa ikäkriisi-vaihe. Kunnonkohotusvaihe on siinä vaiheessa, että kun viikon verran on ollut lapsenvahti ja sitä on pitänyt juosta kuntoilukeskuksessa kaikella mahdollisella tunnilla ihan varalta jos kohta ei taas pääse niin lihakset ovat sitä mieltä, että taukoakin voisi pitää. Tälle päivälle olin vielä ottanut personal trainerin ohjaamaan kuntosalilaitteisiin. Se sattui yllättävän vähän ottaen huomioon, että kotona portaidenkin kävely sattuu. Ehkä se on niin, että treenaavien karjujen keskellä ei kehtaa kovin vähästä valittaa. 

Tänään olen päättänyt, että joulukuusi on kiva, mutta sekin on tullut siihen vaiheeseen, että se joutaa pihalle iltapuhteeksi. Se on alkanut heitellä liikaa neulasia. Vauva on tänään tullut vaiheeseen, että alkoi kunnolla kontata. Vanhimman tyttäreni lähistölläasusteluvaihe on päättynyt ja huomenna se muuttaa keskustaan jonne pidempi matka. Nyt minun on aika lähteä saunaan kun mummi on vielä täällä tämän illan. Sitten ei enää taas oikein saunassa istuskella. Vauva on siinä vaiheessa muiden muassa, että jos äiti on suihkussa, asia ok, mutta jos äiti menee saunan puolelle, asia on kaikkea muuta kuin ok! 

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Me käymme joulunviettohon

Aattoaamu valkeni...


Aamupäivällä tarjoiltiin riisipuuroa ja joulutorttuja jälkkäriksi. Vauvalle ei tarjoiltu. Paistoin myös illan jouluaterialle pakaste-coctailpiirakoita. Kätevä emäntä käyttää puolivalmisteita. 




Isi tuli ja syötiin ja sitten aloitettiin lahjominen. Mielensäpahoittaja vierasti isäänsä kun isänsä sille ostamansa lahjan ojensi, mutta leppyi pian ja paketista kuoriutui Nalle Puh.


Tutti tungettiin äänenvaimentimeksi ja sitten isää saattoi jo katsoa ihan uusin silmin. 


Loputkin lahjat jaettiin sitten ja kämppä hautautui lahjapaperiroskaan.









 Vauva sai kummilta lahjaksi lelupalikoita. Mielenkiintoisia.


Joulu jatkoi kulkuaan kohti iltaa. Isä lähti lahjojen avaamisen jälkeen 11 ja 8veet mukanaan. Isällä oli vielä lahjoja jäljellä siellä. En edes muistanut enää, että kysyin isältään voisiko jostain saada 8 ja 11veelle kännykät halvalla ja isä ne käytetyistä kunnosti kun sitä hommikseen tekee. Olivat olleet aivan haltioissaan kun ne saivat ja räplänneet niitä puoli iltaa ja 11v oli tanssinut kännykkä kädessä kun kuunnellut youtubesta musiikkia. =D  (Tässä on huomioitava, että meidän näillä kahdella ei ole koskaan aiemmin ollut yhtään kännykkää vielä tähän päivään mennessä, koska en ole katsonut tarpeelliseksi.)

Meidän vanhin tytär jäi meille iltaan saakka ja mummi vei sen kotiinsa joskus ysin jälkeen. Aamusella lähtivät mummin kanssa joulukirkkoon kun se tuossa vieressä kököttää (kirkko siis). 19v sinne tahtoi mummin kanssa. Ja mummi kuuliaisesti nousi ja kipitti kirkkoon. 
Nyt satelee lunta niin kauniisti, että tekisi mieleni lähteä kävelylle. Saattaapiolla että lähden tästä ja teen sitten vasta ruokapuolta. Huomenna kaupoille....ilo irti siitä, ettei tarvitse enää montaa pyhäpäivää ikävystyä ilman kulutusjuhlaa. Lapset ovat isällään AINAKIN  tiistai-iltaan. Vähintään. Toivottavasti! 

torstai 22. joulukuuta 2016

Joulupuu on rakennettu.......


Tiistaina laitettiin kuusi. Kävin sen verkkoon käärittynä ostamassa maanantai-iltana niinkuin sian säkissä. Onneksi se osoittautui kivan tuuheaksi ja tasaiseksi. Runko näyttää olevan vähän kiero, muttei haittaavasti. Piti nojatuoli siirtää, että sai sen mahtumaan nurkkaan. Aattona täällä onkin sitten melko tiivis tunnelma, mutta eiköhän tuota mahduta. Mummin pitäisi tulla huomenna illalla, vaikka onkin ollut päiväkausia kuumeessa (mitä ei koskaan sille yleensä nouse), ja vielä melko korkeassa, mutta aikoo selvitä. Kävi lääkärissä tänään, eikä mitään ihmeellisempää löytynyt kuulemma. 



Koska vauva on oppinut etenemään vauhdilla, pelkäsin, että kuusi ei saa olla rauhassa ollenkaan. Meillä ei kestä mitkään johdotkaan seinissä. Sitä kiinnostaa kaikki. Kyllä tuo kuusi kiinnosti heti alkuun kun se nurkkaan iskettiin. Sitä piti yrittää nykiä ja minä vieressä kymmeniä kertoja toistin "eeeiii". Ja vauva irrotti otteen ja katsoi minua varovasti ja yritti uudelleen ja sama taas ja sitä rataa, kunnes luovutti!!!! 


Sitten toisena päivän meidän mielensäpahoittaja kun yritti kuuseen kurkottaa ja äiti meni sanomaan "ei" niin siitä syntyi poru. Ilmeisesti hänen korkeudellaan on aavistus mitä se tarkoittaa. Hetken itkettyään jätti kuusen ja lähti etsimään muuta nyhdettävää. Sittempä se on saanut olla yllättäen rauhassa. Vaikka hän siitä 1-3m säteellä puolet päivästäään viettää. 



Hänen korkeudellaan on myös hoviviihdyttäjät aina valmiustilassa jos tylsyys iskee. Hän onkin sitä mieltä, että JONKUN on oltava siinä aina joka tapauksessa. 


Kuninkaalliset sapuskat valmistettiin kirjastosta lainatusta pienten keittokirjasta. Linssejä en ole koskaan edes ostanut, mutta vauva sai siitä sapuskaa muutamaksi päiväksi. 





Yksi hoviviihdyttäjä (11v) opetteli koulussaan juomaan kahvia ja sitä tässä kotonakin on sille pitänyt tarjota pariin otteeseen. Oppi koulussa enkun tunnilla juomaan English Breakfast teetäkin. 


Minä eilen aloitin haparoiden Fressi-urani ja aamulla marssin hommaamaan jäsenyyden. Puoli viideltä olin ensimmäisellä ryhmäliikuntatunnillani yli kahteenkymmeneen vuoteen. Olo oli hieman pihalla oleva. Tunnin nimi oli DANCE. Olihan tuo. En tiennytkään, että nykyään rytmitaju ei riitä jalkojen siirtämiseen sivuun ja takaisin. Pieni hiki tuli, hengästynyt en varsinaisesti kovin vaikka koko ajan pitikin hyppiä ja liikkua, että ilmeisesti kunto ei ole aivan pohjalukemasta vaikka niin luulin. Lihaskunto taas luultavasti on. Kotiin kun pääsin niin kuuma oli sitten vasta kotona. Vauva oli viihtynyt 19v siskonsa hoidossa hyvin. Hyvin oli tyytyväinen lapsi. Myös isompi. Näin aamusella sitten tänään oli pohkeet ja nilkat jonkinverran kipeät. Päivällä enää nilkkoja särki. Pelkäsinkin, että ne juuri eivät kestä. Nyt on enää jalkapöydät kipeet. Joutuu ostamaan sisäliikkakengät. Sukkasillaan luisti koko ajan ja ehkä siksi on jalka kipeä kun sitä piti jännittää. 
Illalla kun tulin kotiin oli vastassa tietysti vauva ja isosiskonsa ja sitten oli 8 ja 11 veet jotka olivat räjäyttäneet koko olkkarin ja riehuivat pitkin sohvia ja lattioita tavaroiden seassa. Sitten tuli vauvan kummi kylään ja yritettiin valkata hänen tuomiaan vanhoja vauvan vaatekertoja mitä haluan. Siinä sitten metakan keskellä, vanhimman kanssa samalla sanasia vaihdellen, kahden kahelin möykätessä olkkarissa ja vauvaa kannellen hirveästi hikeä pukaten yritin keskittyä valkkaamaan vaatteita ja keskustella kummin kanssa niin alko tuntumaan hieman, että käyttöjärjestelmäni hieman ylikuormittuu. Kun kummi sitten lähti pian ja yritin saada tolkkua riehuvaan joukkoon ja iltahommiin sakkia, iski kauhea väsy. Tuntui etten pysy edes pystyssä. Mielessä kävi, etten ikinä lähde enään mihinkään kun koko huusholli sekoaa kun olen poissa tunnin. Se väsymys siitä tunnista oli karsea. Mutta jos useammin käy, saattaahaan se siitä alkaa kohenemaan.... Katsoo nyt kuinka edes pääsee jatkossa kovin. Personal trainerin saa kuulemma alkuun ilmaiseksi tunniksi kartoittamaan tilannetta. No, onhan mulla toi vanhin tytär. Sehän treenaa johonkin fitnes-kisoihin valmentajan kera, että kaipa siltä joku neuvo löytyy jos tarvitsee. Ihan ilmaiseksi!

Iloista joulunodotusta. Kohta se on ovella.


keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Etsitään elämää




Pohdin edelleen mitä teen isona. Poikani sanoi, että sinähän olet jo iso. Mutten näköjään tarpeeksi iso vielä. Koska äitiysloman loppuu hämöttää niin sitä miettii mihin sitä joutuu vai joutuuko mihinkään. Käykö kohtalokseni se, että olen lojunut kotona 19 vuotta, joten kukaan työnantaja ei uskalla moista laiskaa töihinsä ottaa. Koulutuksiin hakeutumisessa tulee taas vastaan psykologit, joiden mielestä ilmeisesti minusta ei ole opiskelijaksi. Ainakaan niihin mihin tahtoisin. Vaihtoehto olisi hommautua alalle, johon pääsee ilman psykologisia testejä. Selasin kaikki alkavat opiskelupaikat. Toki pääsisin ilman testejä varmaan johonkin, mutta sitten sitä miettii viihtyykö loppuikäänsä autonasentajana tai levyseppä-hitsaajana. Toki siinäkin voi joku psykologi hälyyttää, että rouva (tai ex-) ei nyt ole aivan tolkuissaan kun sellaiselle alalle aikoo. 
Ei pidä käsittää, että olisin tässä nyt psykologeja vastaan. Voisin hakea opiskelemaan mielelläni vaikka psykologiksi, mutta aikaraja tulenee vastaan kun pitäisi vähän enemmän käydä kouluja ennen sellaiseen hakemista. Kovin pitkä ei opintopolku tässä iässä nyt voi olla.
Etsiessäni koulutuksia olisin voinut lähteä lähihoitajaksi (lasten, nuorten, vammais...) mutta mielummin oppisopimuksella. Enkä päiväkotiin. Myös koulunkäyntiavustaja/henk.koht.avustaja olisi ok vaikka palkka ei kummoinen. Sekin olisi oppisopimuksella mukavampi, esim pojan 11v erityiskoululla. Kysyinkin, tulisinko sinne oppimaan kyseistä ammattia. Poika oli innoissaan, että jooooo! No, sitä en tiedä ottaisivatko edes. Pitäisi alkaa pommittaa oppisopimuskeskusta kysymyksillä ensin, kunhan tässä miettii vielä vaihtoehtoja. 
Uuteen päivään sitten vain!

(Miehen kanssa sovittiin joulusta, että hän tulee tänne aatoksi ja illalla sitten lähtee 2 lapsen kanssa tästä omalleen. Mies tuo kinkun ja hirvipaistin. Siinäpä se. Eiköhän se suju sillä lailla ihan hyvin. )


Vauva lakkasi kuumeilemasta ja oli maanantai-aamuna kuumeeton. Räkää riitti silti. 4 päivää ja 4 yötä kuume kesti. Nyt viime yönä ilmaantui yskäkohtaukset. Jospa tuo tuosta kuitenkin kun ei jatkuvaan ryski.  Lääkäriin varmaan jos pitkittyy tai menee pahaksi. Illalla tuntui että tukehtuu kun yski, mutta sitten yöllä vaan normisti yski. Ehkä se siitä.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Karhunpoika sairastaa

Potilas
 Vauveli on kolmatta päivää kuumeinen ja 3 yötä jo mennyt hirveässä räässä, tukossa ja kuumakallena. Päivällä nukkuminenkin on vaikeaa kun on niin tukkoinen. Kerran yritin antaa särkylääkettä illalla, mutta se laski kuumetta pariksi tunniksi ja sitten se pomppasi taas ylös. Mummi sitä kanniskelee päivät. On tuo välillä hetkittäin ihan pirteä, ettei ihan sellainen veltto ja surkea niin että ei niin huoleta. Mutta kyllä tuo jo joutaisi parantumaan ruveta. Haittaa meidän muita menoja kun ei sitä hirveästi viitsi ympäriinsä taudissa ajeluttaa. Eilen vietiin pari sisarusta isälle. Ja evästä on jouduttu käymään ostamassa. 



Vauvan hetken nukkuessa syvennyin jäätelökupposeen ja blogeihin. Päivän ruoka oli pizza a`la noutopizzeria, kun ei tuon vaavin kanssa jaksanut kokata ja muutenkin väsyttää. Vielä on mietinnässä huomisen menot, että lähdenkö elämäni ensimmäiselle kuntokeskuskeikalle illalla nyt kun vauvalla on hoitaja. (mummi) On tämmöinen pakkorako tässä, että jäsenyys Fressille on otettava kun sen kerran saa puoleen hintaan. Vanhin tyttö on töissä siellä niin yhdelle perheenjäsenelle voi antaa jäsenyyden puoleen hintaan. No enhän minä sellaista voi jättää käyttämättä vaikka ongelmia tuottaa tuon vauvan kanssa treenaaminen saati kun en ole koskaan treenannut ilmankaan vauvoja. Onhan siellä lastenhoito Fressillä, mutta tuo on tuollainen vierastava yksilö tällä hetkellä, että voipi huuto tulla. Vanhin on luvannut joskus sitä vahtia, mutta sekin on aika lailla paljon töissä aamua ja iltaa ja viikonloppua. Mutta haaste on nyt otettu vastaan ja pitäisi vain aloittaa. En minä viitsi sitä puoltakaan hintaa huvikseen maksaa. Kyllä sitä on käytettävä. Ja äkkiähän tuo vauva vanhenee. Ja pari kolme kuukautta, niin se alkaa tottumaan varmaan siihen hoitohommaankin. Saahan nähdä kuinka tässä käy. Liikunnasta tietysti pidemmän päälle kuitenkin on enemmän hyötyä kuin haittaa. 

Lähdempä tästä saunaan.... IHAN YKSIN PÄÄSEN! 
=)

tiistai 6. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivän vietto


Tänään tuli mummi kylään ja olin päättänyt, että itseppäisyyspäivän kunniaksi valmistetaan (melko tavanomainen ruoka) riistakäristystä ja kaikenkukkuraksi peräti jälkiruokaa olin suunnitellut ja ostanut Aino-jäätelöä, jota en muuten koskaan osta. Riistakäristyksen, muusin ja puolukkahillon jälkeen tarjoiltiin jäätelöä (hienommista kipposista) ja aikuisille kahvia. Siinäpä sitten vanhinkin tytär kyseli viestillä, että kun on tylsää, onks ketään kotona. Tulipa sitten myöhästyneelle jälkiruualle ja kahville. Kiva välillä olla olevinaan hienosteleva, vaikkei sellaista vaikutelmaa kyllä ehkä tullut kun kaikki hyppivät levottomina ja metelöivät ja kitisivät jälkiruokaa vaikka muut vasta söivät... Huh!








Mutta tästä nyt on jo vanhin lähtenyt ja mummi alkaa syventymään linnanjuhliin. Minä alan laittaa sakkia iltapalalle pikkuhiljaa ja aamulla taasen kouluun kaikki.

maanantai 5. joulukuuta 2016

Matka mukulamessuun sunnuntaina

Sunnuntain ratoksi sain suostuteltua 2 pleikanpelaajaa lähtemään vauvan ja minun kanssani KÄVELLEN mukulamessuun seurakuntatalolle. (matkaa reilu kilometri) 16v ihmettelikin kun sää oli kylmä, että mitä järkeä on kävellä kun on autokin..... noh...äiti tietenkin tahtoo tehdä kaiken vaikeimman kautta.
Lähteissä 8v veti herneitä nenäntäydeltä kun joutui lopettamaan pelaamisen, mutta tahtoi kuitenkin messuun kun oli kerrottu, että sen jälkeen on tarjoilua ja lupasin myös koukata isojen lumikasojen kautta. Niinpä 11v juoksi edellä pää kolmantena jalkana kaiken matkaa ja 8v tuli hyvän matkaa perässä hernenenineen  (juuri ja juuri aina näkyi) Tuli kyllä lähelle sitten kun alkoi olla autoteitä ylitettävänä. Kuvat ovat hämärän takia nykyään todella surkeita.


Koska se herne meni nenään, niin lähtö kesti niin kauan, ettei ehditty lumipenkoille jäämään mennessä, vaan se homma piti jättää kotiinpaluumatkalle. Messun jälkeen olikin ilma aivan toinen. Kauhean sakea lumimyräkkä ja myrskytuuli oli ilmaantunut sillä välin. Sitkeästi silti mäkiä kiivettiin.


 11v lähti mukaan vain näiden houkuttimien ansiosta myös, eli tarjoilu ja lumipenkat. Autistisen lapsen ominaisuudet tulivat esiin tehokkaasti papin juttujen aikana vaikka pappi toki puhelikin lapsien juttuja ja "kieltä". Se vaan kesti niin kauan, että papin puheripulin aikana 11v ehti vähän kovempaankin ääneen todeta, ettei kyllä enää ikinä lähde mukulamessuun kun oli niin tylsää eikä jaksaisi istua ja valui penkillä. Puolisen tuntia oli siihen mennessä istuttu. Koska kyseessä oli lapsille tarkoitettu messu, ei ollut niin vakavaa jossei jaksaisi istua ja olla hiljaa, mutta totesin pojalle silti, että koska olet sen verran iso (vaikkakin erityislapsi), voit istua moisen ajan penkissä. Pian tuli aika jolloin sai jaloitella erilaisilla rasteilla muissa huoneissa käytävillä, muttei sellainen tietenkään meidän tenavia kiinnostanut. Mutta jaloittelivat sitten muutenvain. Vauva oli todella väsynyt, mutta kuitenkin pysyi hiljaa ja suhteellisen mukavasti sylissä seuraili kun välillä sentään musiikkiakin oli. Aika paljonkin. 8veen herne irtosi nenästä heti kun saavuttiin seurakuntatalolle.
Kun vihdoin päästiin tarjoilun kimppuun (joulutorttuja ja riisipiirakkaa. Kahvia ja mehua) niin unohtui papin tylsät jutut ja 11v ilmoitti, että voi toistekkin lähteä mukulamessuun. Sitten santsasivat torttuja ja piirakoita. 
Yhtä kaikki siis mukava ilta kuitenniin. 

Tänään sitten glögiä ja peräti ulkoilua harrastivat eilisestä innostuneita. Jäivät nimittäin lumimyräkkään ulkoilemaan pimeään illalla messusta tullessa ja ilmaantuivat sisään vasta liki puoli yhdeksältä. Niinpä tänäänkin aamupäivällä menivät ulos (karsea tuuli vielä oli) ja ulkoilivat liki pari tuntia rakennellen lumijuttujaan meidän oven eteen. 





Lahjan paketointia iltasella.....no, tuo ei taida mahtua pakettiin.
 Sain vielä tehtyä porkkanasämpylöitä kun vauva päätti nukkua hyvin pihalla tuulessa ja kylmässä. Yleensä ei nuku ulkona oikeastaan kovinkaan pitkään. Sinne en sitä varta vasten edes koskaan ala nukuttamaan. Vauva jää ulos nukkumaan, mikäli on asiaa ja käyn jossain kävellen. Tänään kävelin kirjastoon.


Hyvää huomista itsenäisyyspäivää! Ja kiva kun on porukkaa ilmaantunut lukijoiksi!! :)

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Vauhdilla kohti joulua

Kaiveltiin joulukoristeita esiin. 8veen rakas pieni joulukuusi ja sen koristeet päätyivät hänen oman kaappinsa päälle alakerran makkariin. Rauhassa ei ole oikein saanut laitella mitään. Ehdin vain heittää joitain johonkin, koska vauva on nykyään hieman kiukkuinen. Mikälie halipula.


 Hetken sain kuitenkin paketoida 3 lahjaa, jotka olen yllättävän ajoissa päässyt hankkimaan. Siis saanut aikaiseksi hankkia. Keksittävää silti vielä riittää. 11veellä on ongelmia keksiä mitään muuta kuin pelejä pleikalle, joita isä aikoo ostaa. Minä hommaisin mielummin jotain muutakin tekemistä. 


 Me käytiin eilen vauvan kanssa ostoksilla kun vietiin ensin 11v avustajan kanssa Hoploppiin mönkimään. Me mentiin ensin kirpparille ja kahvilaan. Eka kertaa vaavi pystyi istumaan normaalissa syöttötuolissa- ei valahdellut enää niin ettei pysty olemaan. Vähän toppapuku tuki selkää. Vauvalla tuntui olevan hauskaa. Syötiin ja sitten seurailtiin ympäristön äksöniä. Yleensä vauva ei tykkää kököttää yleisillä paikoilla. Varmaan pelkkä kärryissä makaaminen (vaikka pysyasennossa) ei kiinnosta pidemmän päälle. Kokeiltiin vielä kitumarketissa normaalia ostoskärryn istuinta ja hyvinhän tuo siinä istui. Kassalla vasta alkoi valumaan kun väsyi. Mutta ei kiukuttanut. Alkaa olla iso vauvakaukaloihin. Täytettiin toissapäivänä 7 kk.




 Lasten kalenterit rivissä. Ostin eilen vielä alesta kivan askartelukalenterin, jossa on yksi askartelu joka päivälle. Kirjassa on sitten pahvisia irroitettavia hahmoja joista askarrella. Se oli hittituote.



Illalla paistettiin pipareitakin. Ostin yhden pienen valmistaikinan, että saavat jotain tehdä. Mummi tulee ensi viikolla ja tekee meille aina hirveän kasan pipareita ja tuo niitä yleensä monessa erässä. Itse kun ei niitä syö, enkä minäkään. 14v jakeli taikinaa nuoremmille ja vauva katseli mielenkiinnolla vierestä.






 Lopputuotos oli melko ankean näköistä, mutta kyllä se suihin häviää. Maku kai tuo ratkaisee. Eka pelti meinasi kärähtää. 


 Loppukevennys: kissa rakastui lapsen poniin kerrassaan.




Ja se uusi pöytä, nyt keittiöönkin mahtuu paremmin kun iso lähti tilaa viemästä. Meillä harvemmin yhtäiakaa kovin paljon sakkia on.