Ruokailua ja muuta

Vauvan härpäke ei oikein pysy enää paikallaan vaikka vauva pysyykin. Kädet huitoo niin, että ne aina tarttuu johonkin ja härpäke vaihtaa paikkaa. Tässä se on päätynyt suuhun.

Vauva on vasta perjantaina 4kk, mutta minä innolla väänsin bataattia vauvalle sunnuntain ja maanantaina. Pienen lusikallisen "söi" (siis meni alas). Sittemmin en ole saanut aikaiseksi vauvaa ruokkia muulla kuin maidolla. (huono minä)

Ehkä meillä ei kuitenkaan ole kiire. Vauva nähkääs näyttää ihan hyvinvoivalta ilman soseitakin. Jatketaan taas pian. Sisko filmasi kun vauva maisteli ja minä syötin. Vaavista syöminen oli niin hillittömän hauskaa, ettei meinannut tajuta, että sinne suuhun jotain työnnettiin. Nauratti vaan niin kamalasti. Ulos ei silti yhtään työntänyt eväitään. Lopulta liukenivat alas.

Apua, mun kielellä on jotain keltaista....

Mutta sehän on vaan ihan hillitöntä.....

Minun evääni ma-ti näytti tältä. Meinasi mennä pitkäksi, kun oli menoa aamupäivällä, mutta sain itseni niskasta otteen ja tein sen ruuan. (eihän se kauaa vienyt taas)

On muuten vaikea saada itsensä niskasta ote. Vauva oli eilen 13veen kanssa takapenkillä ja karjui kamalasti. Sisko huusi, että älä älä vauva kurista itseäsi.... äiti, se kuristaa itsensä!!! =D  Vauva nyt aina tarttuu joka paikkaan eikä älyä päästää irti. Tällä kertaa kaulaansa! Näin jo Iltalehden lööpin, "Vauva kuristi itsensä hengiltä auton takapenkillä!"

No asiaan.... mitäs kaupasta olikaan nälissään käpälään tarttunut. Tämä nyt meni vahingossa kahvin kanssa alas ennenkuin ruoka ehti. (tsot tsot) Sitä se nälkäisenä kauppaan meno teettää.

Mutta ruoka maistui silti...

Vanhin tytär muuttaa tänään. Nosti kuumeen ja sai töistä 3 päivän sairasloman. Viimeksi kun muutti kotoa tuonne missä nyt on, nosti kuumeen. Eli se on sitä virallista muuttokuumetta! Joku nielutulehdus kuulemma oli myös. Hain äsken isännän ja peräkärryn ja jätin auton lainaan niin pääsi kantamaan tyttärensä tavarat uuteen paikkaan.
Auton vein eilen korjaamolle aamulla ja pelotti hirveästi. Lähinnä se lasku, että mitä sieltä löytyy. Päätin, että juhlin jos lasku jää alle 500e. Sehän lopulta jäi alle 300e. Väänsin heti suklaamuffinsseja vaavin kanssa ja sitten me biletettiin. Vauva ei saanut! Mutta kyllä se maidossa sen maistaa. Muffinssin! =)  Ja auto toimii. Sitten vielä katsastukseen. En ole sitäkään koskaan eläissäni joutunut tekemään, saati korjauttamaan autoani. Se on aina isännän heiniä. Yritän olla kysymättä siltä, että voisitko....EI,  kyllä se on minun autoni ja minun ongelmani. Piste!

Iloa elämään! Ja kilometrejä...

Pakastimentyhjennys-lounaat yhdelle kotiäidille

Pienen pakastimemme täpötäyteys on ärsyttänyt minua kaiken kesää. Sinne on tullut ahdettua vaikka mitä jämiä ja jäänyt pussinpohjia. Sama pätee jääkaappiin johon jää aina poistettavaksi jotain pieniä jäämiä eväistä. Nyt kun koulut alkoivat niin päätin jo aiemmin, että sitten palaan taas ruotuun ja alan syömään lounasta, vaikka se yksin tuntuukin jotenkin joutavalta tehdä. Ennemmin sitä juo vaan kahvia. (vauvalle ei ehkä hyvä) Jos ajatellaan, että kohta tuo vauvakin alkaa syömään lounasaikaan jotain, niin hyvä aika minun jo totutella. Niinpä tässä erittelen eväitäni, jos jollekkin vaikka olisi siitä hyötyä. Aikaa en ole saanut kulumaan suuria määriä näitä jämäruokia laittaessani. Siispä:

1. Pakkasessa ikävästi neljän seitipalan pakkauksessa jäljellä vain yksi neljäsosaa. Maustamme sen suolalla ja kalamausteella ja heitämme pannulle paistumaan. Perään heitetään ruokakermaa. Pakkasessa pieniä pussinpohjia  kasviksia. Kun ei jaksa yhdelle pakastevihanneksia keittää kattilassa, niin heitetään ne sinne sekaan kypsymään. Lisäksi keitetään pari pottua. Terveellistä!

 2. Pakkasesta löytyy pohjalta jemmattuna yksi lohimedaljonki. Paistetaan voissa ja maustetaan. Jääkaapissa kaikenmaailmankasvikset. Pilkotaan bataattia, porkkanaa ja kesäkurpitsaa (tai mitä sattuu olemaan), pyöritellään öljyssä, heitellään päälle suolaa, pippuria ja vaikka chilimaustetta ja paistetaan uunissa. Siinä se. Ei tarvita välttämättä pottuja. 

3. Ruuanlaitossa joskus jäänyt yksi einesjauhelihapihvi pakkaukseen. Heitetty pakkaseen. Jääkaapissa parin päivän takaa keitettyjä pottuja. Paistetaan potut, pilkotaan sekaan pihvi ja pilkotaan loppu kesäkurpitsan jämä vihanneslokerosta ennenkuin pilaantuu. Maustetaan suolalla. Ok lounas!

4. Pakkasessa pakastepinaattia paloina jokunen pala pussin pohjalla. Jääkaapissa pari nakkia jäänyt pakettiin. Tehdään kahden munan munakas pikku paistinpannulla. Ensin paistetaan pilkotut nakit ja päälle munat sekoitettuna kulhossa ja suolalla maustettuna. Kattilaan heitetään vähän margariinia ja n. 1rkl jauhoja ja sopiva määrä maitoa, että  saadaan melko paksu soosi aikaan. Heitetään pinaatti sekaan ja kiehautetaan ja maustetaan suolalla. Pinaattimuhennosta ja nakkimunakasta! Nälkä lähtee kauas! 

 

Tässä vain muutama ehdotus. Vielä sieltä löytyy ainakin 100g turskafilettä, josta ajattelin tehdä kalamurekepihvejä itselleni ensi viikolla. Saattaa sieltä jotain muutakin vielä esiin tupsahtaa, mutta jonkin verran jo on vajennut laatikot. Tästä on hyvä jatkaa!

 Syömisen iloa!

Autistisen lapsen toiminnan organisoinnista

Ensinnäkin viime tiistailta 11v sankarin kakunkoristelu-operaatio. Hän halusi kakun vaikkei vieraita varsinaisesti ollutkaan tulossa. Mummihan oli meillä tiistaihin asti. Loppujen lopuksi isä ilmoittautui poikansa synttärikahville niin siinä oli riittävä juhla. Ja uusi vapaa-ajan avustaja tuli viidestä seitsemään (pelaamaan pojan kanssa pleikkaa). No, homman nimihän oli, että avustajan tullessa pelaamista voisi vähentää, mutta oli sateinen keli ja syntymäpäivä, niin annoin sen kunniaksi luvan nyt sitten pelata. Muuta peliaikaa ei sille päivälle edes mahtunut.

 (Pitäähän sitä vauvaakin väliin.... hän tässä juttelee kavereidensa kanssa...)

Ja aiheeseen: olen siis lukenut kirjaa "Autismin kirjo ja kuntoutus" ja minua edelleen häiritsee, että lapsella on lapsuusiän autismi todettu ja hieman myöhässä ilmeisesti, koska kirjassa kuntoutus ja ohjeet autistisen lapsen kanssa toimimiseen ovat hyvin pienille lapsille suunnattuja ja kerrottuja. Onhan siinä sitten nuoruudesta aikuisuuteenkin, mutta minulle ei ole kukaan vaivautunut kertomaan eikä opastamaan kuinka tämän pojan kanssa nyt sitten olisi paras olla. Kirjasta käy selväksi, että hän ei pysty itse ohjaamaan toimintaansa, eli pleikan peluulle löytyy selitys, miksi sitä ei muuta osata tehdä. Olisi ilmeisesti minun hommani kai laittaa se kiinni, tietysti, mutta sitten en voisi vain sanoa, että mene leikkimään, vaan minulla pitäisi olla suunnitelma mitä poika sitten tekee ja ohjata hänet sitä tekemään ja edelleen ohjata, että hän siinä pysyy hommassaan... Kuka ehtii! Kuka jaksaa! On tässä muutakin hommaa! Ja mitä ihmettä minä sille keksin. Ja kun se ei yleensä edes halua tehdä mitään.... Mitä jo 11 vuotiaalle keksitään. Ohjeita oli kovin noin 4 vuoden korvilla oleville lapsille..

Kuitenkin lauantai-iltana kauheaa syyllisyyttä potien päätin, että enää ei voida pelata kaiken päivää, pakkohan tässä on jotain tehdä. Suunnittelin sunnuntain äksönin!

Sunnuntaina puolen päivän jälkeen suivaantuneena tolkuttomasta pleikan pelaamisesta, käskin laittaa sen kiinni ja väänsin ruuan, jonka jälkeen patistin kanssani ulos kävelemään kun vauvan uniaika koitti. Käveltiin puistoon kovasti jo kenkiä laittaessaan valittavien 11 ja 7 vuotiaiden kanssa. En jaksa kävellä, minä en ainakaan sitten kävele mihinkään, minulla särkee päätä niin etten pysty kävelemään..... ainakaan en lähde puistoon, sinne on hirveän pitkä matka....minulla särkee kamalasti jalkoja, on kamalan kuuma, aurinko on pilvessä, on huono ilma.... Voi hyvää päivää sentään!!!!

Puistossa vähän aikaa oltiin, mutta ampiaisista tuli riesa ja jouduttiin lähtemään kotiin päin. 

 Koska autistiselle lapselle pitäisi opettaa ja organisoida hommaa, joka olisi hyödyllistä vanhempaa ikää ja aikuisuutta varten (hyvissä ajoin niinkuin käskettiin) niin sain pojan innostumaan leipomisesta. Tehtiin yhdessä mustikkapiirakka. Munia ei suostunut rikkomaan. Muuten ohjatusti suurin piirtein kaiken suoritti. 

Ei tullut paha kakku, tuli hyvä kakku!

Voidellaan vuoka

Lisätään jauhoseosta

 Lopuksi: koska autististinen lapsi hyötyisi selkeästä ja tarpeeksi yksityiskohtaisesta päiväjärjestyksestä ja näin ollen lievittäisi ahdistusta, joka johtuu turvattomuudesta joka johtuu taas viissiinkii siitä, ettei voi olla varma mitä seuraavaksi tapahtuu ja niin päin pois, niin tein sitten maanantain päiväjärjestyksen pojalle seinälle. Teen vielä muillekin päiville samat kun tästä joudun. Joka päivällä vähän erilaista kun esim tiistaina ja torstaina tulee avustaja taas ja hieman eri aikoihin. Poika katsoi lappua seinällä ja tuumasi, että tämä on kiva! (Hyvä hyvä! pisteet äidille jälleen!) Siitä voi tarkastaa jos tarvitsee, että mitä tänään tapahtuu tai mitä seuraavaksi tapahtuu.

Vielä täytyy mainita, että oli aivan järkyttävän väsynyt poika kun sänkyyn raahautui puoli yhdeksältä. Vaikka oltiin kävelty vain ehkä pari kilsaa hissukseen niin vaikutus on suuri siihen, että istutaan n. 12h lähes yhdessä paikassa siirtyen vain syömään ja vessaan välillä. Toki väsymystä on voinut lisätä stressi, joka aiheutui  ampiaisista. Poika pelkää niitä aivan hirveästi ja ovathan ne tähän aikaan hieman arvaamattomia ja jatkuvasti yrittävät iholle tunkea. Yksi vielä jostain itikkaverkon mutkasta tunki sisällekin itsensä kun kotiin päästiin. Hohhoijaa! (16v sanoi, että viikolla olivat syömässä torilla niin hänen kädellään käveli 2 ampiaista ja eväässä yksi. Hän vaan ei niin säpsähdä moisista. Mietti vaan kuulemma, että aikookohan yksi pistää kun käveli piikki ulkona käsivarrella. Ei pistänyt. Mutta kaveria pisti. )

11v Hoplop-"synttärit"

10veen tukkaa piti käydä kynimässä perjantaina. Edellisestä kerrasta oli puolisen vuotta. Itseäänkin häiritsi liian pitkä kuontalo. Mutta se parturi....se on hirveä homma autistisen lapsen kanssa joka on aistiyliherkkä.

Minkäänlainen palkinto ei ole kannustin, jolla selviäisi näin tiukoista paikoista, jotka ahdistavat lasta. Ovesta sisään päästään yleensä normaalisti. Sen jälkeen kun pyydetään istumaan tuoliin, lyödään pakki päälle. Sitten äiti neuvottelee hetken ja saadaan poika tuolin laidalle istumaan. Sitten neuvotellaan hetki, että saadaan se istumaan lähemmäs selkänojaa. Sitten kampaaja ottaa valkoisen liinan, aikeenaan laittaa se pojan kaulaan viitan ja kaulan väliin. Poika pomppaa kauhuissaan ylös tuolista ja se neuvotellaan siihen takaisin ja valkoinen välikappale päätetään jättää pois. Sitten neuvotellaan viitasta. Se pitäisi laittaa, koska muuten hiusten pätkät kutittavat julmetusti, kuten kävi joskus 4-5 vuotiaana ekan kerran parturissa kun viittaa ei saatu laitettua. Lopulta viitan saa laittaa löysälle kaulaan. Päästään aloittamaan leikkaaminen. Joitain hiuksia tietenkin menee viitan sisään koska se on löysällä. Kampaaja tekee kaikkensa, ettei niitä menisi paljon. Poika istuu pää erittäin etukenossa. Kohta poika kysyy minulta mikä tuo valkoinen on pöydällä. No se on se lappu joka estäisi niiden karvojen niskaan joutumisen. Kysyn laitetaanko se kaulaan. "Kyllä", sanoo poika. Tukan leikkuuta jatketaan viitan uudelleen asentamisen jälkeen. Poikaa alkaa kiukuttaa etutukan silmillä olo, joten minä siinä pitelen sitten etutukkaa kun parturi leikkaa takatukkaa. (konettahan ei saa käyttää)
Kaiken kaikkiaan tukka saadaan kynittyä jotakuinkin ja poika toteaa lopuksi, että tuli hieno. Samat hommat joka kerta täytyy käydä läpi uudestaan ja uudestaan. Kaikki ei suinkaan ajan myötä helpota kun asioita tekee uudestaan ja uudestaan. Kaikki päinvastoin näyttävät ajan myötä vaikeutuvan entisestään. Taantumaa on havaittavissa joka asiassa. Autossa parturista kotiin menossa alakuvassa. Kotona poikaa alkoi vielä etutukka ärsyttää kun se tuntui ikävältä, joten minä jouduin kynimään se pois kokonaan. Ei ihan ammattimaiselta näyttänyt, mutta pojasta se oli hyvä.

Tänään käytiin Hoplopissa. Tämä ajaa 10veen synttärit. Ensi tiistaina täyttää 11 vuotta, joten hän halusi Hoploppiin ja sinne mentiin. Mukana vain sisko, äiti, vauva ja mummi. Siellä pari tuntia jaksoivat riehua ja saivat Slush-juomat. Sitten olin luvannut hampurilaiset. Sellaisia en ole koskaan ennen näille ostanut. 

Yksi selfie jälleen.... epäselvä

Heseen sitten.... 10v oli syönyt joskus hampurilaisen tokaluokkalaisena kun kaverin ja sen äidin kanssa olivat olleet abc:llä ja se äiti oli sen ostanut. 7v ei ollut koskaan aiemmin syönyt sellaista. Hotkaisi sen todella nopeasti. 

Ihan hyvät "synttärit". Poikaa harmittaa vain, ettei saa paketteja niinkuin kaverisynttäreillä muut. Mutta tällä ei ole sellaisia kavereita joita kutsua, eikä jaksa sellaisia isoja kotijuhlia. Tämä passaa hyvin.
Koulut alkoivat ja 7v sai lopulta taksikyydin kouluunsa. Kouluvirastosta soitettiin 2 päivää ennen koulun alkua ja kaikki yllättäen järjestyi oikein hyvin. Samaa taksifirmaa käyttää nyt molemmat erityislapset. Kahtena päivänä lähtevät samalla taksilla yhtäaikaa. Se on kiva juttu!
10veetä koulun alku kuormitti taas huomattavasti vaikka olikin koulussa kivaa eikä päivä ollut pitkä. Oli vain alkuillasta jo aivan järjettömän väsynyt ja ruoka ei maistunut ollenkaan. Kiukutti kaikki myös normaalia enemmän. Ajan kanssa tottuu taas.
Eilen kävi uusi avustaja pojan kanssa ekaa kertaa 3h olemassa. Pelasivat ensin ja kävivät kävelyllä jonkin aikaa. Mutta koska oli sateinen keli ja alkoi ripsiä vettä niin tulivat sisään ja annoin luvan pelata lopun aikaa vielä. Poika kerrassaan tykästyi avustajaansa joka siis 21v poika. Avustajakin taisi tykätä pleikan pelaamisesta. Jatkavat tiistaina alkuillasta ja avustajan esityksestä menevät pelaamaan minigolfia. Meidän 18v oli myös käymässä siinä samaan aikaan ja sanoi, että onpa helppo työ kun tarvii vaan istua nojatuolissa ja pelata pleikkaa. :) Itse hän oli torstaina toista kertaa poliisikoulun pääsykokeissa. Joutuu odottamaan taas tuloksia, että pääseekö kakkosvaiheeseen. Viimeksi tyssäsi tähän ykkösvaiheeseen.

Kanatäyte pitaleipiin

hunajamarinoituja kanasuikaleita (paistetaan)

majoneesia (lisätään oman maun mukaan kanoihin muussa astiassa kuin pannussa)

currya (oman maun mukaan ripotellaan sekaan)

paprikaa (hyvin hyvin pieneksi silpuksi ja sekaan)

Sitten vain pitaleipien (tai tortillojen) väliin salaatin, kurkun ja minkä vaan tahtoo kanssa. On yllättävän herkullista. Vaikka skeptinen minä välttelee esim. tortilloja.

Mainosvauva ja koulukyytiasiaa

Että kaikille tulisi selväksi, Kuopiossa on näin kivaa! (synnäriltä saatu body)

 Ja yksi vauva-selfie jälleen... koska hän rakastaa niitä (itseään). Hän on niin nykyaikainen.. kun hän lopulta on teini, tämä on ihan kalkkisten juttu jo.

 Kuvakooste syömistäni eväistä tältä viikolta...

Paistettua turskaa, juuresmuusia ja voissa paistettuja kasviksia

Pitaleipä (kanatäyte)

Jauhelihatäytteinen kesäkurpitsa

 Kyllä, minä olen päässyt jopa syömään viime aikoina. Ihan jotain järkevääkin. On nimittäin päässyt vähän leväperäiseksi tämä syöminen kun vauva on ollut hankala. Mutta hankala vasta olikin viime torstai-ilta ja perjantai aamupäivä, kun vauvalla oli kuumetta ja perjantaina vielä lämpöä. Se sai 3kk rokotteita torstaina ja annoin sitten iltasella sille Panadolia kun oli niin kovin tuskaisen oloinen vaavi. Sylissä piti pyöritellä, mutta se pyörittelykin tuntui kuin olisi koskenut vauvaan. Lopulta sain yöunille jotka sujuivat jotakuinkin normaalisti. Muuten sitten oli perjantaina selkeästi  lämpöinen, mutten jaksanut lääkitä kun ei ollut niin tuskainen enää.

Meillä kokoontui pöytä täyteen palaveeraavaa porukkaa Kysiltä, sosiaalipalveluista ja vammaispalveluista  perjantai-iltapäivällä ja lämmin vauva sylissä olin kuin liikennevalo. Tosin jatkuvasti punaisella.  Mutta asiaa tuli selväksi puolentoista tunnin aikana. Siinä välissä isikin kävi pudottamassa lapset luotaan meidän olohuoneeseen. Olivat tällä erää viihtyneet jopa 3 yötä.

Yksi päänsärky oli asialistalla. Siis tämän 7veen koulukyyti vanhaan kouluunsa josta mainitsin kerran aiemmassa jutussa, että aiheesta myöhemmin. Voin yrittää tässä mahdollisimman lyhyestä avata aihetta. Siis...

7veelle mutisti-lapselle myönnettiin koulukyyti. Kaupunki maksaa. MUTTA... paikallisliikenteessä.

 Tarkoittaa:

- lapsi kävelee yksin vajaata pari kilsaa pysäkille, jonka ohi kyseinen bussi kulkee

-lapsi pysäyttää ohi ajavista busseista oikean linjavuoron

 - kotiin tullessa lapsi odottelee bussissa kauppakeskittymän pihassa kunnes vuoro jatkaa matkaansa

-lapsi älyää painaa "piip" juuri ennekuin bussi kurvaa moottoritielle ja lapsi löytää itsensä "jostain" mistä ei löydä pois eikä voi kenellekkään kertoa mistä on 

- JOS lapsi on osannut jäädä oikealla kohdalla pois, lapsi kävelee vajaa 2 km takaisin kotiin (satoi, paistoi tai pakasti) ja vaikka olisi valtava vessahätä

Siitä suivaantuneena soitin kaupungille...juu, taksia ei voida MISSÄÄN TAPAUKSESSA myöntää, ellei ole lääketieteellistä estettä kävelylle. siitä taas lisää suivaantuneena soitin lääkärille. Eikö ole olemassa "psykiatrista" estettä? No lääkärin mukaan sellainen nimenomaan ON. Ei voida MISSÄÄN TAPAUSESSA laittaa yllämainitulla tavalla itsekseen kulkemaan. Laittoi uuden lausunnon kaupungille. Sosiaalipuoli laittoi omansa myös. Eilen sitä palaverin aikana puhelimitse kyseltiin, että oisko päätetty mitään uutta. Kovasti yrittivät vielä kaikkea muuta, mutta lopulta sanoivat, että "eiköhän tämä järjesty". Jäämme odottamaan mitä päättävät. Kovasti menee viime tinkaan.

Että näin...

Keittiön ikkunasta tänään kuvattua.. Sain lapset ulos pleikalta, mutta eivät etuovea kauemmas itsekseen lähde. 

Kuningatarmuffineita jäähtymässä. Eivät ehkä täytä EU-standardeja, mutta mahan kyllä. Lapset saivat sellaiset tuohon pihalle kun jäähtyivät. 

Vauva yllätti tänän ja nukkui niin, että sai tehtyäkin jotain. Kiva! Kiitos siitä vauvalle. Tosin koulukyytijutun jouduin jo kirjoittamaan yksisormijärjestelmällä vauva kainalossa. Anteeksi mikäli hirveitä virheitä löytyy. Sitten yhtäkkiä kun sain jutun kirjoitettua hirveällä tuskalla niin se hävisi!!!! HÄVISI tuosta vain... APUA! 16 vuotiaalle menin vuodattamaan, että auta hyvä miehenalku nyt äitiä mäessä... ja poika sai tekstin takaisin. Siksi lapset ovat olemassa. Pelastavat vanhempansa pulasta tuon tuosta. Kiitos pojallekin! Hintansa väärti on! (viittaus aiempaan kirjoitukseeni)

Kirjavinkkeli

Kirjastoakin on ehditty vähän käyttää. Aina jos törmään kiinnostavaan kirjamainintaan jossain lehdessä esim. niin käyn katsomassa onko sitä kirjastoissa tarjolla (kirjaston sivujen kirjahaun kautta) ja jos löytyy niin varaan sen. Tällä erää odottelin Hyvän elämän reseptit-kirjaa. Se ON kyllä hyvä. (Huom! Ei ole ruokakirja ) Harmittaa vain ettei sitä ehdi niin nopeasti lukea kuin tahtoisi. Hitaanlaisesti onnaa tuon yhden hidastajan kanssa.  Toinen vain osui silmääni kirjastoon marssiessani. Sekin on ihan mielenkiintoinen. Senkään luku ei etene kovin nopsaan.

Lapset kun pääsivät isältään kotiin viime torstaina, niin helteet yllättäen jatkuivat vaikka niiden piti hellittää ja jatkettiin rantaleijonina. Tänä aamuna isältä tuli viesti, että joutaisivatko sinne tänään... no, kyllä ne saatiin lähtemään. 10v ei olisi ensin, mutta 7v olisi mennyt vaikka yksin, joten loppujen lopuksi lähtivät iltapäivällä tyytyväisinä.  

Minäkin kävin varmaan kesän ainoan kerran uimassa. Kun nuo kaksi olivat isällään viime viikolla, niin minun tukala oloni meni yli raja-arvojen ja totesin, että minun on pakko päästä sinne järveen oli vauva tai ei. Kun tuli aika, että vauva väsyi, tyrkkäsin sen vaunuun ja kävelin sen verran että nukahti ja sitten parkkeerasin sen rannalle puun alle ja heitin vaatteet siihen. Olin jo kotona pukenut uimapuvun alle. Kävin järvessä suht nopsaan ja sitten se vauva jo heilui vaunuissa. pitkät on unet nykyään. Istuttiin siinä sylikkäin hetki, että kuivuin, mutta sitten siltä meni hermot ja minä vedin vaatteet märän uikkarin päälle kun ei ehtinyt enää vaihtamaan. Viime viikon vauva muutenkin nukkui vain päivän aikan 3-4 x 20 min pätkiä niin siinä ei muuta tehty. Eikä viihtynyt kuin kiukuttelemassa sylissä. Minulla on niskat aivat jumissa, mutta nyt alkanee vauvalla vähän helpottaa. Oli varmaan silläkin ihan liian kuuma kun sää oli sellainen.

 (No moi teillekkin....)  sanoi vauva! Ja minähän täytän tänään 3kk! Aika rientää!

 Tänään piti käydä sitten tuon 13veen napaan reikä tuikkaamassa keskustassa. Sitä jännitti niin, että tunsi pyörtyvänsä jo kotona. No se on nyt sitten sellainen syntymäpäivälahja etukäteen. Täyttää syyskuussa 14. 

Napa-asioiden jälkeen piti käydä 16veen kanssa tyhjentämässä minun tilini lopullisesti. Lukioon vaaditaan läppäri, jolta vaaditaan sitä tätä ja tuota, joten sinne meni 900 euroa. Budjetti oli 800. En muista aikaa jolloin tämän pojan kanssa olisi budjetti pitänyt tai alittunut. NEVER! Tämä ei ollut pojan vika tosin kokonaan. Mentiin vaan ostamaan ennalta sovittua konetta, mutta myyjä "myi" meille kalliimman. No, perustellusti...kestää varmasti sen koko lukion ajan, eikä tarvitse tehojen takia uutta kesken lukion hommata. Seuraavaksi säästetään auton remppaan. Se olisi pakko saada tässä syksyllä kuntoon ja katsastettua. Ja minun kun piti päästä eroon koko autosta. Että voisi sijoittaa rahansa paremminkin. Ennemmin rahat sijoittaa poikaansa kuin peltilehmään. Muu muu! Peltilehmä kun on pohjaton kaivo, mutta...niin on kyllä se poikakin...

 No niin...rahat on kaikki törsätty ja lapsia talosta pois, niin voi istua alas ja kiskoa itseensä pizzaa. Tämä toki on itse tehty. Viime viikolla kun 2 lähti isälleen, oli kuuma ja vauva valitti koko ajan, otin luurin käteen ja tilasin noutopizzeriasta meille syömiset kotiinkuljetuksena. Ei niin kalliiksi käynyt kun ei tarvinnut kuin 16veelle oma ja mulle ja 13veelle yhteinen. Niistäkin jäi hirveästi tähteeksi.(niin..ja tämä ei luultavasti ole "Pohjolan ruokavaliota" parhaimmillaan, mutta näillä mennään)

Eilen sain vihdoin tehtyä pari työhaastattelua. Siis minä olin se haastattelija. Kävin edellisen viikon läpi hakijoita ja vaikean valinnan kautta soitin 2 haastatteluun. Kaupunki haki meille 10veelle avustajaa kotiin ja minun hommani on valita se. Eilisen perusteella laitoin aamulla tekstiviestit matkaan työnhakijoille ja valitsin 21 vuotiaan nuoren miehen joka oli unelma tähän tehtävään ja meidän10v tykkäsi oitis. Hän opiskelee yliopistossa ja avustaa toistakin ihan vähän vanhempaa poikaa myös.  

Potkin juuri 16veen pyörällä hakemaan Lidlistä meille jäätelöä. Tarvii jotain hyväääääää.....

Näkyillään!