Talvi tuli ja talvi meni

Olin jo oikein iloinen kun tuli ihan pieni pakkanen ja lunta edes vähän. Vaaleaa. Se meni parissa vuorokaudessa nurin. Viikko sitten sai meidän nuorimmat ulos kun lunta oli. Edes meidän 10v ei vastustellut yhtään vaan veti uudet ulkohousut päälle sekä vanhat talvikengät. Takkikin meni sutkakasti. Leikkivät pari tuntia pihalla. Eipä ole sen koommin taas ulos saatu. Ei kiinnosta itseäänkään. Harmaata, pimeää, märkää... 

Perjantaina meillä kävi eka kertaa Kyssin psykiatrisen puolen KOTA-työryhmä eli koti- ja akuuttityöryhmä. Nainen ja mies. Aloittivat nyt sitten tuon 10 veen elämää vähän parantamaan. Tai ainakin yrittävät. Pe aamuna tulivat siis klo: 8.00 paikalle ja tunnin tässä pyörivät. Käsky oli, että 7v pikkusisko on myös paikalla. Lopuksi piti kirjoittaa satuttamattomuussopimus, joka kuulemma aina tehdään hoitosuhteen alussa. Siihen kirjattiin mitä ei saa tehdä ja mitä saa tehdä sen sijaan. Meidän 7v raapii veljeään verille jos jokin menee pieleen ja joskus veli saattaa motata siskoa sitten takaisin.Tähän piti sisällyttää koko perhe, koska siihen piti kirjata myös ettei saa nimitellä toisia. Tässä onkin paikka ainakin kahdelle vanhimmalle, joille pitäisi paperi  näyttää ja saada nimet alle. Aivan varmasti katsovat sen olevan lapsellinen ja pikkulapsille tarkoitettu paperi ja tuskin sellaista alkavat noudattaa tai ainakaan suuttuessaan muistavat edes moista. 15 veen perustelu kaikkeen on kuitenkin aina "ihan sama, ei kiinnosta". Parin viikon päästä tulevat uudelleen jolloin pitää kuulemma olla kaikki isommatkin sisarukset kotona. Luvalla pois koulusta, kunnes terapeutit vievät heidät kouluihinsa, koska täältä ei enää bussit kulje kun viimeinen menee kahdeksan jälkeen.  Saattaa olla vaivautunutta teiniä paikalla kun terapeutit alkavat puhumaan yllä olevista aiheista. 

Ensi tiistaina Kota-ryhmästä toinen on 10veen luokassa pari tuntia seuraamassa. Tästä ryhmästä voi olla jopa hyötyä, koska ovat VÄHINTÄÄN kerran viikossa meidän tai pojan kanssa. Tai molempien. Sanoivat, että tarpeen vaatiessa voi useamminkin käydä. Meillä kotona vaan ei voi käydä kuin perjantaisin kun silloin on vapaapäiväni, joten kaikki perjantait ovat nyt sitten jo jouluun asti kirjattu meille  varatuiksi. Ainakin aamut. Keskelle päivää on lapsia vaikea saada kotona käymään tänne korpeen. 

Katsotaan kuinka kaikki alkaa sujumaan. 

Tylsää ja harmaata

Viikko on hurahtanut. Ollaan oltu metsässä tökkimässä lätäköitä jne...

On ollut kuraa, mutaa, sadetta ja harmaata.... Välillä käytiin kerhossa leikkimässä.

Sitten tuli hetkellisesti yllättäen lunta, hyvin hyvin märkää. Se katosi seuraavana päivänä. 

Ostin hetken mielijohteesta sormivärit keskiviikkona ja omat muksut pääsivät niitä ensin testaamaan,

Torstaina ajattelin, että päiväunien jälkeen hoidokit voisivat sormeilla värejä, mutta poika lähtikin heti herättyään, joten jäi meidän ekaluokkalaisen kanssa vain yksi hoidokki sitten värittämään.

Kyllä nyt alkaa riittämään tämä harmaus, pimeys ja märkä kura. Talven pitäisi nyt alkaa kun on pakkasta ja lunta luvattu tästä päivästä eteenpäin. Jos tuo mielialakin vähän kohenisi. 

Meidän 15v ilmaisi eräänä iltana ahdistuksensa ja arvosanapaineensa ja kaikki muutkin ongelmansa minulle, joten päädyimme siihen, että minä otan selvää, onko koululla koulupsykologia jonka luona voisi käydä. Tiedustelin luokanvalvojalta asiaa, joka otti sen niin vakavasti, että käski ottaa yhteyden mieluiten suoraan mielenterveyspuolelle (nuorten). Varasin ajan sinne, mutta siihen on vielä 2 viikkoa, joten luokanvalvoja sanoi juttelevansa pojan kanssa pari kolme kertaa viikossa siihen asti, että päästään sinne kahden viikon päähän. Ensiapu luokanvalvojan puolelta on auttanut huomattavasti rauhoittamaan tilannetta. Poika saa myös itse vaikuttaa koeaikatauluihinsa. 

Sadetta ja niitä lapasia

Nysse sitten vaan sataa.... No, ei se lapsia haitannut. Päinvastoin. Lätäköt olivat ihania. 

Laitan tähän vielä meidän isän saamat isänpäiväkortit. Koiralla oli luu sisällään. Nämä olivat 7 ja 10 vuotiailta. Muut ovatkin jo sitten kasvaneet ohi isänpäivä-iästä. Ensimmäistä vuotta myös meidän seiskaluokkalainen kun yläasteella ei enää kiinnitetä mitään huomiota isän ja äitienpäiviin. 

Lätäköissä uitiin puolitoista tuntia ja sitten sisällä tehtiin ne lapaset mitä mietin viikonloppuna ja ekaluokkalainen testaili. Hyvin tämä sujui. Ainoastaan piti jatkuvasti käskeä lisäämään sitä maalia ja laittamaan runsaasti ja silti se ei meinannut onnistua. On totuttu vissiin, että maalilla ei läträtä. Nyt olisi saanut läträtä. 

 Valmista tuli silti.

Hyvää isänpäivää!

Tiistain perhekerhossa hoidokit tekivät isilleen jumppakepit. Lähinnä siis värittivät liiduilla omansa ja mukaan sidottiin valmiit jumppaohjeet. Korttipaja oli erikseen ja molemmat tekivät omanlaisensa kortin isälleen. Nähtäväksi jää, kuinka paljon isät näitä käyttävät!  ;)

Askarrellaan lapasia

Tänään suunnittelin ensi viikolle hoidokeille, että askarrellaan lapaset, jos talvi vaikka tulisi nopeammin. Kivan ohjeen löydettyäni laitoin meidän ekaluokkalaisen testaamaan sitä ensin. Hänen mielestään se oli kiva homma. Tässä tulos.  

Ensin minä piirsin kaavan taitetulle paperille, leikkasin irti ja jäljensin kartongille.

 Sitten tyttö sai maalata melko paksusti toisen puolen, jonka jälkeen painettiin toinen puoli kiinni maalattuun ja avattiin varovasti. Jätettiin kuivumaan. 

Tämän jälkeen leikattiin taitosta pitkin ja solmittiin langalla yhteen. 

Tätä kokeilemme ensi viikolla ilman muuta. Vaatinee valvontaa, että pienemmät malttavat olla maalaamatta molempia puolia. Meidän tytöllä oli vaikeuksia laittaa maalia tarpeeksi paksusti, että se tarttuisi toiseenkin puoleen. Sitä piti isommalla vähän valvoa. Sitä laitettiin pari kertaa lisää ja taas painettiin tumput yhteen kunnes lopputulos miellytti. 

Minun oli itse pakko kokeilla löytämääni ohjetta tehdä kuusenkoriste-lumihiutale. Tätä voinee soveltaa joulukuussa. 

Päätin järjestää paikkoja ja siirsin pöydän vinoon. 

Löysin myös puunpalasen joita kesällä sahattiin ja tyttö maalasi lapasenteon jälkeen senkin. Pitää porata reikä siihen vielä ja ripustaa johonkin.

Pyysin jotakuta tekemään marianne-muffinsseja ja 18v suostui. 

(Tässä vielä alkuviikon muikut, joita paistettiin urakalla kun isäntä sitä saalista sai. )

Ja tälle päivälle aamulla itse tein, kun oli ihan pakko saada jo joulutorttuja. Olisin voinut syödä pellillisen. (No, oli minulla glögiäkin. Ei kerrota muille. Juotiin sitä 7veen kanssa.)

Alkuviikkoa

Isäntä kalastaa. Hieman tuli ylitarjontaa. Jopa niin, ettei yhden päivän aikana ehtinyt kaikkea yksi verkoista päästää. 3 verkkoa oli pullollaan särkiä, muikkuja ja ahvenia. 13v oli hieman apuna, mutta jäädytti sormensa ja valitti sotkua. 10v innolla särkiä lokkiparvelle viskeli, muttei halunnut irroitella verkoista. Saadaan ainakin muikkuja tänään sitten päivälliseksi. Ehti isäntä ne eilen sen verran siivota. 

Eilisillan kaalilaatikko-päivällistä. 

Iltapalalla 10v tahtoi maistaa palan isännän kalakukkoa. Kuulemma oli hyvää, muttei kuitenkaan pyytänyt enempää.  ;)

Iltapalalla yksi "maija-myöhäinen" 13v paistaa sitten muffinsseja.....

Tämän aamun bataattikeiton valmistelu ennen kerhoon lähtöä.

Olen katsonut ruokalistalta aina viikon ruuista sen helpoimmin, eli yleensä keiton, tiistaipäivälle, koska ruuan olisi hyvä tulla aamulla nopeasti valmiiksi ja olla vielä hyvää kun tullaan kerhosta. Keittoruoka on tähän erinomainen. 

Vaihdoin suosiolla takaisin Kuopion päiväkotien listaan, kun huomasin, että VIHDOINKIN ovat sentään jotain vaihtelua siihen listaan saaneet. Ei tuo ruoho taida olla vihreämpää aidan toisella puolella. 

Kerholla tänään tehtiin se isänpäivälahja. Siellä oli myös kortinkin teko, joten en sitäkään sitten ala enää hoitopaikassa vääntämään. Kaikki on nyt sitten valmista. Kuvat nähdään kunhan isät saavat lahjansa. 

Kurpitsoita askarrellen ja ylläriasioita

Oman tytön kurpitsat roikkuivat eteisessä.

 . 

Torstaina saatiin hoidokkien kurpitsat valmiiksi kun maalit kuivui. Tässä yksi ehti kuvaan.

Viikonloppuna omat nuorimmat päätyivät pöydän ääreen kun minä olin tekemässä kartoitusta omasta askartelulaatikkoni sisällöstä. Kekkasivat oranssista aaltopahvista leikellä kurptisoita. Siinäpä meidän halloweenit. Ei järjettömästi sitä juhlita. 

Sitten taidan siirtyä yllätysasioihin. Tässä tulee pommi! Minä jätän perhepäivähoitajan työt ensi vuoden maaliskuun loppuun. Vielä 5kk töitä siis jäljellä. Minä jään maaliskuun lopussa äitiyslomalle!!! Kaikkea se vanhuus teettää. Eipä näitä lapsia hoitoon ole ollut tungeksimassa täällä korvessa, joten en jatka hommaa enää, vaan haen jo äitiyslomalla sinne ammattikorkeaan opiskelemaan sairaanhoitajaksi, mikä nyt sitten tyssäsi tämmöiseen interventioon. Ilman vauvauutisia olisin hakenut jo ensi tammikuussa alkavaan opintoon, mutta tässä tuli lykkäystä. Onneksi alkaa tuo huonovointisuus ja kaamea väsytys väistyä. Ehkä tämä tästä iloksi muuttuu. Vauvaa pukkaa sitten toukokuun puolivälissä. Suurella todennäköisyydellä. Se on sitten numero 6. Syntynee parahiksi pari viikkoa ennen vanhimman ylioppilasjuhlia. Niitä pitänee suunnitella etukäteen jo niin, että ei minun tarvitse sitten kuin järjestää ne valmiin suunnitelmani pohjalta. Eipä noista järjettömän suuria juhlia tule kuitenkaan niin en usko hommasta olevan suurta ponnistusta minulle. En kanna suurta stressiä. Ylipäätään ei jaksa stressiä kantaa juuri mistään.