Viikon ulkoilukuvia

Viikon ulkoilukuvia siis tulee. Hoitoporukka pihalla. Kukkulan kuninkaat!

Yhden iltapäivän leikki. Meidän lapset mukana. Tämä lumivalli oli juna. 

Tänään lauantaina vietiin vanhin tyttö harkkoihin vaikka jalka on vielä kipeä. Ei vain malta olla poissa vaan jättää vain hypyt välistä. Minä otin pienemmät ja menin siksi aikaa keskustaan isoon leikkipuistoon, jossa oli myös iso pulkkamäki. 9v tässä oli käynyt luokkansa kanssa keskiviikkona siellä ja halusi mennä toistekkin. Käytiin siis tässä nyt sitten samalla. Otettiin eväät mukaan. Puiston jälkeen käytiin isosisko harkoista ja heitettiin se keskustaan, ettei tarvitse kipeällä jalalla sinne könkkiä. Menee illalla poikaystävänsä kanssa elokuviin ja sitten sille yöksi. 

Iso labyrintti!

Evästauko!

Leikkiä ja ruokailujärjestelyä

Tämä viikko on mennyt vain leikkiessä. Ilma on onneksi ollut ulkoilua suosivaa. Eilen sujui sisäleikkikin pitkästä aikaa mallikkaasti. Otin viime viikon puolella käyttöön yhden lelulaatikon periaatteen. Kaikki lelut aina vain levitetään, muttei niillä sitten oikein osata leikkiä. Ajattelin, että pelkän yhden laatikon voimalla saattaisi leikki luistaa paremmin kun ei ole muita huomiota vieviä leluja siellä sun täällä. Paremmin keskittyminen sujuikin vaikka pojat välillä autolaatikkoa kyselivätkin, kun oli esimerkiksi legolaatikko vain esillä. Mutta eivät kuitenkaan alkaneet sitä sitten vaatimaan. Eilen tuli otettua poikkeus sääntöön ja meillä oli kaksi laatikkoa esillä, että kaikille riittäisi autoja ajella juna ja autoradalla. 

Myös ruokailutilanteisiin kaivattiin muutosta viime viikolla. Niin monta viikkoa on ollut levotonta ja ruokarauha osalta kateissa. Homma meni niin, että aina toinen pojista jätti ruokailun kiireellä kesken, että pääsee riehumaan olohuoneeseen (pöydästä sai poistua kun on syönyt) ja toiselle tuli hirveä kiire perään ja suunnilleen suu täynnä ruokaa yritti aina lähteä perään. Meillä kun ei pöydästä saa nousta suu täynnä evästä, niin oli hirveä nieleminen, että ehtii perään. Sitten oli minun vuoroni hypätä lautasen äärestä monta kertaa komentamaan, koska olohuoneessa hupihomma oli painia, taistella ja juosta. Välillä käyden liukuovien takana huutelemassa ja kurkkimassa, eli häiritsemässä syömässä olevaa tyttöä vielä. Viime torstaina tähän tuli loppu, koska minunkin ruokarauhani oli mennyttä. Viime torstaista lähtien KAIKKI istuvat pöydässä niin kauan, että KAIKKI ovat syöneet. Tästä on tullut 5v pojalta vähän noottia, että on tylsää vaan istua. Noh, elämässä pitää oppia sietämään vähän tylsyyttäkin. Aina ei voi olla joka hetki täynnä äksöniä. On ollut ruokailulla nykyään mukavan rauhallista ja pojatkin ovat saaneet syötyä. Poikkeus tietenkin oli 5veellä kun ruoka ei maistunut ja piti vaan istua ja odottaa, että muut syövät. Siinä tietysti oli sitten kiusaus häiritä muiden syömistä muun tekemisen puutteessa, mutta siitäkin selvittiin jotenkin. Huvittavinta oli kun tylsyyden uuvuttama poika tiedusteli, että mitä sitten on jos tämä pöydässä odottaminenkaan ei onnistu. (kun ei olohuoneeseen menokaan onnistunut) Ajatteli varmaan, että jos ei tämä onnistu nyt niin päästään taas entiseen järjestelyyn takaisin. Tuumasin siihen, että "no sitten täytyy varmaan toisen teistä odottaa eteisen penkillä ja toisen tässä ruokailutilassa tietokonepöydän tuolilla viimeisten syöntiä. (Plan B )Poika huokasi syvään ja lakkasi kyselemästä. =D

Linkki

Tässä teille linkki aiheesta aloittamaani blogiin.

www.yksinkertainenelama.blogspot.fi

Pakkasta ja synttäreitä

Tällä viikolla on ollut pikkuisen tuota pakkasta liikaa, että ulkoilut ovat lyhentyneet huomattavasti. Niinpä sitä on pitänyt keksiä sisällä jotain tekemistä. Piirtäminen on yleensä se, jota toivotaan jatkuvasti. Tyttö lähinnä sitä toivoo. Pojat kyllä haluavat, mutta eivät jaksa siihen keskittyä viittä minuuttia pidempään. Kiire kiire kiire!!! Mummikin on ollut meillä kaiken viikkoa. Tarkoitus oli, että mummi käy ompelemassa eli lyhentämässä vanhimman tyttäremme vanhojentanssimekkoa, mutta siihen ei ole ollut hirveästi aikaa. Tyttö on ollut vähemmän kotona. Koulusta harkkoihin ja illalla kotiin vasta. 

Toki meille sattui taas haaveri, joten harkat saavat jälleen vähän aikaa odottaa. Olimme keskiviikkona illalla mummin kanssa hakemassa tyttöä kilpa-aerobicin harkoista ja tyttö tuli valmentajan reppuselässä ulos. Parin sekunnin ajan mietin, että mikähän vitsi tämäkin mahtaa nyt olla kunnes tajusin, että ei voi olla, joko taas meni nilkka. Noh....menihän se. Torstai-aamuna sairaalaan taas jonottamaan ja kainalosauvoja hakemaan ja sitomaan nilkkaa. 

Juuri nyt alkaa kisaohjelman harjoittelu ja maaliskuussa kisakausi, että pitäisi tästäkin toipua nyt sitten ja päästä harjoittelemaan. Valmentaja käski vaatia magneettikuvaa, koska jalka ei ole marraskuun alun haaverin jälkeen palannut entiselleen, ollut jatkuvasti turvonnut ja välillä kipeä. Mutta Kys ei suostunut. Yksityisellä olisi ottaneet ja vakuutus sen korvannut, mutta ensin olisi itse pitänyt se maksaa ja se taitaa maksaa yli 500euroa. Eipä ole sellaista rahaa tässä taloustilanteessa, joten se jää. Toki lääkäriin pitää mennä uudestaan jos jalka parin viikon päästä vielä on yhtään ongelma. Sinne lähdetään tällä kertaa hyvin herkästi. 

Torstaina mummi leipoi pullaa. Pidettiin hoitopojan 4 vuotissynttäreitä. Tarjoilussa oli pullaa ja jäätelöä. Jätettiin listan pannukakku pois. 

Minä se olen 4vuotta vanha!

Ja pääsihän se mummi laittamaan sitä tanssipukuakin perjantaina sen jälkeen kun vietiin kainalosauva-tapaus kouluunsa. Bussilla kun ei pysty kulkemaan nyt. Liikaa kävelymatkoja olisi. Viimeksi oli lukiosta pois viikon, mistä opettajat eivät tykänneet. Nyt on myös koeviikko, joten koulussa on pakko olla. Taksin vakuutus korvaisi, mutta sekin kai pitäisi maksaa ensin itse. Ja meidän korvesta siitä tulisi varmaan se satanen päivässä. Vakuutus korvaa kai omankin kuskauksen jollain taksalla. Se on nyt ainoa vaihtoehto. Hirveä ajaminen. Kun viet ja haet, tulee siitä 100km päivässä. 

Vielä täytyisi löytää vanhojentanssi-aamuksi vapaa kampaaja kaupungista, että aamutuimaan saa kampauksensa tansseihin. Rahaa palaa. Onneksi kainalosauvat saa pois siihen mennessä. Ei tarvitse sauvoilla tanssia.  =)

Iltapäivällä haetaan eskaritapaus eskasta ja kainalosauvatapaus poikaystävineen jälleen meille yökylään. Tarvinnee tuo meidän jälkimmäinen tapaus sitä puhaltajaa ja hoitajaa nilkalleen. ;)

Mutta onneksi ensi viikolle on ainakin LUVATTU järkevää ulkoiluilmaa. Aiemmin toinen hoitaja kyseli meitä luistelemaan, mutta kävi ilmi, ettei pojilla ole luistimia, joten ei niitä tarvitse yhden tai kahden luistelukerran takia alkaa ostelemaan kun eivät kerran niitä muuten tarvitse, niin jätetään luistelu. Katsotaan jos hiihtohommia voisi joskus kuitenkin kokeilla. Sukset kuulemma löytyy. 

Yksityinen vs. kunnallinen perhepäivähoito

Täällä meilläpäin ainakin on joitain eroja kunnallisien ja yksityisten perhepäivähoitajien välillä, joita olen halunnut kertoa jo jonkin aikaa. Todennäköisesti näin on muuallakin, mutta kerronpa silti.

Esimerkiksi:

Kunnallisilla hoitajilla on tarkoin säädetty viikkotuntimäärä, jonka ylittäminen tuo vapaita, jolloin lapset ovat varahoidossa sekä lomat kuten esim hiihtoloma  -  yksityisillä hoitajilla on rajaton tuntimäärä, ilman vapaita, ilman lomia. Päätämme itse, mikäli olemme lomalla. Tällöin kuitenkaan vanhempien ei tarvitse maksaa jollei lapsi ole hoidossa. (ns. palkatonta vapaata)

Kunnalliset saavat hoitolasten ruuista ym kuluista korvauksen kuukausittain  -  yksityiset vain vähentävät verotuksessa.

Kunnallisilla on tapaamisia kuukausittain  -  yksityisillä kokous 2x vuodessa. Päivähoidon ohjaajan yhteydenpito lähes olematonta.

Jos kunnallinen hoitaja sairastuu, on heillä varahoitopaikka  -  jos yksityinen hoitaja sairastuu, ei ole minkäänlaista varahoitomahdollisuutta, ellei vanhemmilla ole sellaista itsellään. 

Kunnallisia hoitajia on tässä kaupungissa alle 10  -  yksityisiä jotain arvioni mukaan 20-30 väliltä. Kunnallisten eläkkeelle pian jäävien tilalle ei käsittääkseni olla palkkaamassa ketään. Näin kaupunki säästää todennäköisesti ainakin varahoitopaikoissa ym. 

Yksityisiä päiväkoteja on noussut viime aikoina useita.

Ollaanko perhepäivähoitoa ajamassa alas??

Että tällä tavalla!

Yksinkertainen ruokalista

Yksi elämisen huomattavasti yksinkertaistavista asioista on valmis ruokalista kuudeksi viikoksi. Tämä alkoi siitä, että minulla oli valmiiksi kirjoitettuna päiväkotien ruokalistat aamupalasta välipalaan. Mutta ajan kanssa hermoiltuani tuntitolkulla päivällisiä miettiessäni, päätin kirjoittaa niitäkin ylös sitä mukaa kun niitä tuli tehtyä, että olisi valmiina sitten nekin. Siitä vielä vähän myöhemmin kulutettuani jälleen tuhottomasti aikaa yrittäessä keksiä viikonloppujen ruokia, päätin kirjoittaa nekin listan jatkeeksi. Joiltain viikoilta uupuu vielä viikonloppujen ruokia, mutta sitä mukaa kun ne viikot tulevat ja keksin niihin ruuat, myöhemmin on helpompaa vain kirjoittaa ostoslista tarvikkeista ja säästän aikaa pohtiessani mitä ihmettä laitetaan ruuaksi taas. Ajoittain muuttelen niitä sitten mikäli joku alkaa jo tympiä. Tässä säästyy ainakin minulta useita tunteja aikaa, koska ruokien miettiminen on tuskallista. 

 Eilen illalla paistettiin lettuja. Yksi apulainen sinkaisi siihen samantien ja pääsikin syömään etuajassa ennen muita heti ensimmäisestä letusta alkaen. Syy miksi tein lettuja juuri eilen, oli se, että meidän porukkaa on 2 henkeä vähemmän ja litran taikina riittää. Isäntä lähti isänsä 80-vuotispäiville. Vanhin tyttö kaverilleen yöksi. Olihan minutkin kutsuttu syntymäpäiville, mutta koska isäntä oli jäämässä vielä sinne metsälle ja matkaa on toistasataa kilometriä plus ajokeli olisi ollut kamala, niin ei viitsinyt kahdella autolla peräkanaa lähteä ajelemaan. 

Tänään olen mättänyt taasen tavaraa jo kertaalleen läpikäydyistä paikoista kirpparisäkkiin sekä roskiin. Taas olisi pari muovipussia Kontin kirpparille. Päätin tyhjentää 6 vuotiaan kaapista "krääsää" jonka voi luetella roskiksi. Teen sen aina sen verran vähän kerrallaan, ettei mukula varmasti huomaa. Tämä tyttö vain kerää kaikenlaista kaappinsa täytteeksi leikkeihinsä ja unohtaa ne sinne. Kysymään ei missään nimessä pidä mennä, että voisiko tämän jo heittää pois. Silloin niistä ei pääse millään keinolla eroon ja hukutaan roskaan. 

Olen yrittänyt viettää "älä osta mitään" kuukautta. Tarkoittaen siis sitä, että minkäänlaista tavaraa tai tuotetta ei osteta, mitä ei oikeasti pakolla tarvita. Noh.... olen sortunut yhteen euron Iltalehteen ja pariin kahvikuppiin odotellessa iltaisin tuntikausia tyttöjen harkkoja päättyviksi kahviloissa. Kaupoissakaan ei jaksa kovin kauaa kävellä. Mikä on myös turhaa jossei aio ostaa mitään. Eipähän mikään houkuta. Eräänä päivänä jouduin odottelemaan 14vuotiaan luistelun ajan ostoskeskuksessa. Ajattelin itsekseni siitäkin, että on todella järkevää viettää aikaansa ostoskeskuksessa jos yrittää olla ostamatta mitään, mutta siinä se tuli se lehti ostettua. Ja kahvi. No, kukaan ei ole täydellinen eikä seppä syntyessään.  =)

Viikko melkein taas takana

Tämä viikko on mennytkin omassa pihassa melko pitkälle lumitöitä tehdessä. Lunta on tullut ihan urakalla. Jään tilanne on retkeä ajatellen nyt sitten surkea. Lunta on liikaa ja ainakin rannoilla sen alla on vettä, ettei kävely onnistu. Voi harmi! Odotettiin niin jääretkeä. Mutta toinen hoitaja kysyi oltaisiko ensi viikolla tultu heidän kanssaan luistelemaan, niin pitää alkaa tiedustelemaan, josko luistimia löytyisi meidän hoidokeille. Riippuen tietenkin kelistä. Ettei ole liian pakkanen taas. Mistä tuosta nyt enää ikinä tietää. 

Hangessa nyt ainakin on saatu myllättyä ja liukurimäkeä laskettua urakalla. Onhan sitä siinäkin. Ei ole omassa pihassakaan aika pitkäksi käynyt kellään. 

Koko viikonlopun, sekä eilisen päivän ovat sähkökatkokset käyneet hermoille täällä päin. Eilinen meni aivan riesaksi kun aloin ruokaa laittamaan, sähköt menivät. Sitten äkkiä sen väänsin kun lopulta saatiin sähkö ja kun ulkoa tultiin, piti taas miettiä, että mitenkäs se ruoka lämmitetään ku taaskaan ei ole sähköä. Onneksi taas tulivat ruokailun ajaksi. Sadun luin taskulampulla ja ihmettelin taas että mitenkäs se välipala tehdään ilman sähköä. Senkin sain viime tipassa tehtyä kun äkkiä toimeen kävin sähköjen hetkeksi palattua. Päivällinen oli yhtä tuskaa. Sen laiton aikana pätki ainakin kuusi kertaa sähköt ja viime tipassa senkin sain valmiiksi, kun minun oli lähtettävä illaksi harkkakuljetuksiin. Tietenkään minä ja harkkalainen ei ehditty syödä sitten ja nälissään lähdettiin 4 tunniksi harkkahommiin. Nukkkumaan mennessä katselin telkkaria sängyssä puolisen tuntia. Siitäkin ajasta 3 x tuijotin pimeää telkkaria ja huonetta pari minuuttia kerrallaan odotellen, josko se kohta taas aukeaisi. Hohhoijaa! Olipa rasittava päivä. Kaiken muun kiireen lisäksi vielä tuo lisästressi.

Kinkku-pastasalaatti

noin viidelle henkilölle:

100g pastaa keitettynä suolalla maustetussa vedessä

n. 150g kinkkukuutioita

1/2 - 1 maustekurkku

punaista paprikaa

KASTIKE:

100g majoneesia

1/2 purkkia kermaviiliä

1 rkl sinappia

(persiljaa)

Sekoita ylemmät aineet sekä kastike erikseen ja sen jälkeen sekoita kastike muihin aineisiin ja laita kylmään. Herkullista!

Jauhelihapiiras

300g jauhelihaa

sipuli

1 rkl öljyä

1/2 paprikaa

150g herkkusieniä (tuoreita)

1 tl suolaa

1/2 pussia (a`150g) juustoraastetta

2 dl ruokakermaa

2 munaa

mustapippuria

1/4 tl suolaa

POHJA:

1,5 dl maitoa

1 muna

1/2 tl suolaa

3 1/4 dl vehnäjauhoja

1/2 rkl leivinjauhetta

1/2 dl juoksevaa margariinia

1 tl pizzamaustetta

Valmista täyte ensin. Paista jauheliha ja hienonnettu sipuli öljyssä. Lisää kuutioitu paprika ja paloitellut herkkusienet. Mausta. Anna jäähtyä taikinan valmistuksen ajan.

Sekoita maito ja muna ja lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja margariini nopeasti puuhaarukalla sekoittaen. Kaada löysä taikina voidellun pyöreän piirasvuoan pohjalle ja ripota taikinan päälle jauhoja. Taputtele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. 

Sekoita juustoraaste jäähtyneeseen täytteeseen ja kaada seos taikinan päälle. Sekoita kerma, munat ja suola kulhossa ja kaada päällimmäiseksi. 

Paista 200 asteessa n. 30 min. 

Yksinkertaisuus kunniaan

Uuden vuoden teemana on nyt pyhä yksinkertaisuus. Houkuttelin (lue:käskin) isännän raivaamaan työhuonettaan viime viikonloppuna. Edellisestä kerrasta oli hurahtanut ainakin pari vuotta, jolloin käytiin läpi vain seinän kaapisto. Silloin jäi käymättä läpi iso cd-torni, joka mielestäni saattoi sisältää tarpeetonta levykettä melko runsaasti koska kukaan ei siihen ollut koskenut vuosiin. Annoin miehelleni kuvassa näkyvän pienen valkoisen cd-laatikon, johon käskin laittaa tarpeelliset. Huom! Tornissa oli varmaan sata levykettä. Lisää sivuseinustalla sekä toiset sata seinäkaapin sisällä. Isäntä sanoi, ettei ne tuohon laatikkoon mahdu. Tuumasin, että etsitään sitten joku lisää jos tarvitsee. Ei tarvinnut. Kaikki mahtuivat tuohon laatikkoon. Seinäkaapin levykkeet ja vanhat tietokoneiden korput lähtivät jätesäkkeihin. 

Huoneesta poistui lopulta päivän päätteeksi 3 jätesäkillistä tavaraa, ainakin 3 takallista poltettiin pahvia ja laatikoita, yksi todella iso laatikollinen ongelmajätettä, 2 isoa laatikkoa paperia ja vino pino vanhoja kirjoja. 

Huone olikin melko kaoottinen paikka, jonne ei tehnyt mieli nokkaansa tunkea. Nyt se kaikuu tyhjyyttä. Tänä vuonna aion päästä eroon turhasta, vaikka en hamsteri olekaan. Käytännössä vähennän jatkuvasti tavaraa, mutta nyt aion katsoa jatkossa joka tavaraa uudella silmällä. Tarvitaanko sitä aivan välttämättä ollenkaan vai viekö se vain tilaa ja hermoja? Voinko selvitä ilman? Eniten risoo isännän tavarat, koska hänellä ei ole tarvetta luopua mistään, jotainhan voi vielä tarvita vuonna 1 ja 2. Justiinsa juu! No, nyt saatiin homma hanskaan ja isäntä luovuttamaan. Taisin saada luovutusvoiton! ;)

Siinä ne niin kauniisti palaa. 

Aion pyrkiä yksinkertaistamaan elämääni kaikelta mahdolliselta kantilta katsoen. Tänään vein hirveän määrän tavaraa SPR:n Konttiin, koska katsoin, että ne kasat ovat odottaneet liian kauan kirpparipöydän hommaamista. Ensin pitäisi löytyä rahaa varata se pöytä, hakea hintalappuja, raahata roju pöydälle, käydä joka päivä siivoamassa pöytä, polttoainetta palaa kohtuuttomasti ja se maksaa, aikaa kuluu tarpeettomaan juoksemiseen joka ikinen päivä koska asumme kaukana kaikesta. Sitten se pitää vielä tyhjentää ja loput raahata joka tapauksessa sinne Konttiin. Kodin kautta tietenkin, koska hintalaput poistaisin mielelläni ennen sitä. Tässä kohtaa nyt katsoin, että aikani on rahaa, eikä kirpparipöytä nyt maksa vaivaa. Yhden pussin vaatteita vein H&M:lle. Siitä sai alennuskupongin vaateostoksiin, jos joskus jotain tarvitsee ostaa. Kirjastoon vein uudenveroisia kirjoja lahjoitukseksi. Kirjastovirkailijoiden naamat loistivat nähdessään kirjat, joiden kunto oli parempi kuin aluksi olettivat kun kysyin ottavatko lahjoituksia vastaan ja kiittelivät vuolaasti. Siitä jäi minullekin iloinen mieli. Olin hyödyksi. Sama olotila ei olisi tullut kirpparipöytä-ruljanssista, josta olisinkin saattanut saada EHKÄ muutaman euron vaivan palkaksi. (joka olisi mennyt auton tankkiin ajellessa ees sun taas.) 

Ihanaa katsella tyhjää tilaa varastokomeron virkaa pitävässä ylimääräisessä vaatehuoneessa, jossa säilytetään kaikkea mahdollista. Nyt siellä mahtuu asiallisesti kävelemään kun hakee esimerkiksi leluja lapsille. Aion viedä sinne kuitenkin vielä tyhjän pahvilaatikon kököttämään, johon heitän pois laitettavaa tavaraa ja kun se täyttyy, heitän sen autoon ja ajan seuraavalla kauppakerralla Kontin kautta. Yleensä siellä onkin aina ollut pusseja joihin työnnän poislaitettavaa ja ne täyttyvät ja lisääntyvät pikavauhtia aina. Sitä ihmettelee, että mistä sitä tavaraa oikein jatkuvasti löytyy työnnettäväksi pois. Eikä sitä huomaa, että sitä olisi jostain poistunut. 

Aion myös yrittää olla ostamatta mitään, mikä ei ole välttämätön pakko. Tässäpä haastetta vuodelle 2015. Siksipä lisäsinkin tunnisteen aiheesta, josta aion raportoida jatkossa kun aihetta ilmenee. (varmasti ilmenee!!) 

Iloista viikonloppua! Meillä taas tuota poikaystävää yökylässä! =)

Tohina päällä taas

Lomat ovat virallisesti lusittu. Täyttä höyryä eteenpäin. Sääkin suosii nyt ulkoilua. Ihanaa! Tuiskussa ulkoiltiin tänään. Maanantaina hoidossa käväisi vanhin poika pienemmän ollessa sairaana. Oli kyllä huipputylsää pojalla. Mitään ei osannut itsekseen tehdä kun ei ollut riehumiskaveria. Mikään homma ei ottanut tulta alleen vaikka nyt olisi ollut tarjolla sellaistakin hommaa mitä ei ikinä anneta koko ryhmän haltuun eikä leikkiin, eikä ylipäätään hoitolapsille. No, päiväunien jälkeen vähän sai leikkiä aikaan ja meidän mummikin oli tullut kylään. 

Tänään oli pojat tuoneet omat liukurit hoitoon vaikka löytyyhän noita meiltäkin liki 10 kpl omasta takaa eikä mäkeäkään voi vielä mäeksi kutsua. Melko möykkyinen on tuo mäki johtuen välissä olleesta vesikelistä ja sen jälkeen äkkiä kiristyneestä pakkasesta. 

Välillä käytiin jäällä. Rantaa pidemmälle ei voinut kyllä mennä, koska lumihangen alla on vettä ja kengät kastuisivat märiksi. Kävin eilen kävelemässä jäällä ja siellä missä on enemmän lunta sekä rannoilla, uppoaa jalka lumen läpi ikävästi veteen. Välin vesikelit ovat nostaneet vettä välikerrokseen. 

Tänään alkaa taasen tyttöjen kilpa-aerobic harkat pyörimään, että se on taas pakkolasku karuun arkeen. Onneksi vanhempi jättää välistä tänään, koska on ollut 2 päivää Valkeakoskella lajin suomenmestarin valmennuksessa ja on melko puhki. Lepopäivä tekee hyvää kun on 2 päivää aamusta iltaan puurtanut parketilla. 

Kokkailua lapsen kanssa

Tänään seuraani lyöttäytyi yksi 6-vuotias, joka tahtoo nykyään olla kokkaamassa mukana. Tehtäviä pitää jakaa kaikenlaisia. Aamupäivällä tein marjapiirakkaa. Vuoan voitelutehtävä menossa. 

Päivällä tehtiin ruokaa. Tyttö tahtoi jotain pilkkomista. Sanoin että revi siitä...salaattia. 

Sitten olisi ollut sekoittamassa kanaa kaikenaikaa. Tehtiin pippurista kanakastiketta ja muusia. Yleensä ylen nirso tyttönen söikin kaiken ruokansa. Ei yleensä syö perunaa, eikä muusinakaan. Tässä huomataan, että siinä saattaa olla jotain perää kun toitotetaan, että jos lapsi saa itse osallistua ruuanlaittoon niin paremmin syökin. Vaikka olisi nirso.

Illalla tein iltapalaksi sämpylöitä. Tähän tyttö ei sitten enää osallistunut. 

Iltapalalle päätinkin sitten laittaa ihan kunnolla "äidin erikoisen". Lämpimiä sämpylöitä, ihan oikeaa kuumaa kaakaota ja keitettyjä munia. Syömässä oli myös 12veen kaveri, joka tuli yökylään kun yksi poikaystävä lähti. Vanhin lähtee poikaystävänsä luokse ekaa kertaa huomenna. Ja yöksi. 

Hyvää uutta vuotta!

Niin se on taas vuosi vaihtunut. Päivä meni siivotessa joulua pois ja kuusta pihalle. Meillä olikin sitten mukava ilta. Isännän sisko ei tullutkaan meille, mutta naapurit tulivat. Heiltäkin olivat loput isot lapset menneet mikä mihinkin, joten oli vain nuorin poika mukana. Meidän 9v saikin siitä yllättäen mukavan kaverin. Naapureitakin näkee kyllä aina joskus vilaukselta, mutta vähemmän tulee aikaa vietettyä heidän kanssaan. Pelailivat pelejä alkuillasta. Tässä on menossa Twisteri.  

Olihan meillä sitten se poikaystävä vanhimmalla yökylässä. Sai sekin kuvan varmasti oikeasta hullujen huoneesta tällaisena iltana. Yhtenä hetkenä se varmasti sellaiselta vaikutti kun naapurin isäntä juoksi ympäri taloa jahdaten lapsia. (leikillään siis =)   ) 

Lopuksi ammuttiin raketteja ja naapurit lähtivät nukkumaan. 

Meidän puhumaton tyttömme yllätti meidät taas kun alkoi puhua ja kikattaa naapurin tädille oltuaan ensin pari ensimmäistä tuntia hiljaa ja roikuttuaan minussa kiinni. Ehkä näistä pienistä askelista kertyy isompi virta ja puhuminen vieraille sekä tutuille helpottuu ja huomaa, ettei siihen kuollutkaan eikä isompaa vahinkoa tapahtunut, vaan että se olikin kivaa. 

Näin toivomme siis vaiherikasta. yllätyksellistä ja uusien mahdollisuuksien uutta vuotta!

Sitä kaikille tasapuolisesti!

Loppukevennys: Alla ensin kuva 1.1.2015

Ja tässä alla 1.1.2014

Olipa se masentavaa silloin.