Ennen ja jälkeen joulun

Päivitykset ei ole näköjään itsekseen tulleet. ; (  No, jos uusi vuosi taas korjaisi asian. Liekö tuo raskaus saanut aikaan, ettei oikeastaan mitään saa aikaiseksi. 

Lahjojen paketointipaikka oli vaatehuoneen lattialla. Sekin jäi aatolle viimeisten lahjojen paketointi. Ei vain huvittanut ollenkaan. 

Hoidokkien kanssa viimeiset hoitopäivät ennen lomaa olivat aikalailla karunnäköisiä. Eivät ainakaan jouluisia.

Meidän ekaluokkalaisen esiintyminen tuossa valkeassa neuleessansa. Vaikkakin hän kärsii valikoivasta puhumattomuudesta, hän LAULOI ÄÄNEEN vaikka ei sitä kuullut tietenkään saliin asti ja muutkin lauloivat niin oli varmaan turvallista laulaa. Opettaja ja avustaja tulivat juhlan jälkeen kehumaan, että tyttöhän ihan lauloi. Huomasin toki että suu heilui, mutten salista osannut sanoa laulaako äänettömästi vai äänellä. 

Viimeisenä hoitopäivänä, eli tiistaina, oli vain tyttö hoidossa. Poika olikin jääänyt jo kuulemma illalla mummolleen yöksi. Me sitten käytiin tytön kanssa meille metsästä kaatamassa kuusi. Isäntä tuli sahaamaan ja kantelemaan sitä. Iltapäivällä askarreltiin tonttu tytön kanssa ja meidän 7veenkin, mutta enpä sitten saanut sitä kuvaa vaikka kameran viereen otin. Uhohdin sen sitten. 

Aatonaattona sitä sitten illalla koristeltiin. 2 nuorinta koristeli. Minä yläoksille. Isompia ei enää kiinnostanut koristelu yhtään. Ei edes 13veetä joka vielä viime vuonna koristeli innolla. Ei tullut huoneestaan ulos. Mummi tuli aatonaattona meille. Lie joulunpyhät meillä. 

Aattona ulkoilun päälle sai glögiä ja pipareita.

Muihin jouluihin verrattuna tämän joulun lahjat kuusen alla olivat aika vähän. Yleensä eivät ole mahtuneet edes kuusen alle kunnolla. 7v sai eniten, 5 pakettia. 18v oli ostanut saamillaan rahoilla itselleen lahjat ja paketoinut ne itselleen. 15v ei olisi saanut mitään, mutta paketoin sille 5 Ikean halvinta suklaalevyä. Poika oli jo ajat sitten vaatinut itselleen kaikenlaista etukäteen. 13veelle oli vain yksi. Näytti vähän ankealta.

4 pakettia jätin pussiin. Saatiin tänä jouluna vähävaraisille perheille lapsille lahjapaketteja mll:ltä. Yllättäen tulevalle vauvalle oli 5 pakettia vaikken moista kysellyt. Yhden avasin aiemmin. Ihan ok olivat vaikka kaikki sieltä tulevat ovatkin käytettyjä tavaroita ja vaatteita. Tarpeeseen ne silti tulevat. Ottaen huomioon, ettei meillä ole MINKÄÄNLAISTA tavaraa tulevalle lapselle, koska olen vuosia sitten hävittänyt kaiken mahdollisen vauvoihin liittyvän. 

Kauhean vaikea odottelu oli kun lahjoja avattavaksi odottivat ja isoveli vain viipyi saunassa. 

10v sai vain kaksi lahjaa. Ennen aina ollut hirveä kasa. 

Dragonia peli oli suurin toive eikä sitä meinannut löytyä mistään. Joka paikassa se oli loppuunmyyty. Ilmeisesti yksi niistä joulun suosikeista. Löysin lopulta sen jostain pienestä verkkokaupasta Lahden suunnasta ja tilasin sieltä. Muista verkkokaupoista se oli loppuunmyyty. Kaupoissa en nähnyt ollenkaan missään.

Tässä minun joulupakettini...

Pelistä oli paljon iloa. Tässä 7v pelaa sitä 13veen kanssa. 

10veen kuulumiset joulun alta ovat sellaisia, että lääkäri totesi, ettei erityisluokka riitä pojalle, että saisi koulusta mitään irti. Haetaan kaupungilta maksusitoumusta arviointijaksolle erityiskouluun. Siellä käyvät kuulemma vammaiset sekä muuten erityistarpeiset lapset kouluaan. Autistiset, kieliongelmaiset sun muut joilla vaikeuksia selvitä tavallisella opetuksella. Nyt on taidettu havaita pojassa jo autistisiakin piirteitä esiintyväksi kaiken muun lisäksi, että ei tästä ongelmat ainakaan parantumaan lähde tällä nykymenolla. 

Isäntä lähti aattoiltana sitten kotikonnuilleen, että lähtevät tänään Mikkelin sairaalaan sisarustensa kanssa äitiään valvomaan. Ilmeisesti ei oleteta elävän enää pitkään. Lienee päivistä kyse enää. 

Me jatkamme täällä lasten ja äitini kanssa joulun viettoa. Tai lähinnä tätä töröttämistä. 18v on lähdössä salille. Aikoi lähteä aattona, mutta ei ilmeisesti jaksanut sitten. 

Jouluvalaistuksia

Eilen tiistaina käytiin hoidokeiden kanssa kerholla. Se olikin viimeinen ennen joulua. Ruokailu meni uusiksi kun ollaan kyllä joka vuosi käyty syömässä joulupuuro kerholla. Se on joka vuosi viimeisellä kerhokerralla ja silloin emme syö enää meillä vaan täytämme mahamme siellä. Tällä kertaa en muistanut sitä mutta koska puuro oli, söimme sen muiden kanssa tietenkin ja jätimme meillä ruuan sitten sikseen. Viimeisen kerhon hartauteen kuuluu myös aina joulukuvaelma ja hoitopoika värvättiin Josefiksi. Kaikki tytöt, jotka jäivät Marian valinnan jälkeen jäljelle, värvättiin enkeleiksi, mutta meidän hoitotyttö ei halunnut, joten hän seurasi yleisöstä toisten esitystä. Ilmeisesti puvut hieman arveluttivat häntä. Perääntyi kun pukuja jaettiin, mutta kun minä puin meidän Josefia, niin silloin kyllä tytteli oli ihan vieressä antamassa neuvoja. ;)  Minäkin jouduin lukijaksi osaan jouluevankeliumista. 

Maanantaina lämpimikseni sahailin metsästä pieniä kuusia ja havunoksia. Laitoin kuusia kasvihuoneeseen useamman ja maitotonkkaankin terassille. Havuja vähän minne sattuu. Otin noita huonompia kuusia kun ei sillä tuolla kasvihuoneessa ole väliä minkälaisia ovat. 

Tiistain välipalasmoothiet.

Koska tänään iltapäivällä alkoi vääntää vettä niin me ei enää lähdetty ulos rypemään vaan heitin laatikosta pöytään vähän sitä sun tätä: paperia, kartonkia, liimaa, silkkipaperia, lahjapaperia, piirrustuslevyjä, kyniä, saksia... Sanoin, että näistä saa vääntää mitä ikinä mieleen juolahtaa. Kenenkään ei tarvinnut pähkäillä mitähän tekis. Hommat lähti käyntiin heti ja viihdyttivät pitkään. Silppua syntyi kiitettävästi, mutta myös jotain valmistakin. Kaikenlaista erikoista!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Ei sillä, että tämä juttu sisältäisi mitään itsenäisyyspäivään kuuluvaa. Kunhan kirjoittelen. Eilen päätin lähteä kirpparille ja muulle ostoskeskuskierrokselle ihan tuulettaakseni aivoja. Tulinpa harvinaisen iloiseksi kun kerrankin löysin jotain mielestäni kivaa kirpparilta. Nuorin sai ja otti ilolla vastaan mekon, jossa on ketunhäntä takana. Myös vihreä paita on kirpparilta uusi ja siinäkin on ketun kuva vaan ei nyt näy kun on mekon alla. Löysin joitain muitakin vaatekappaleita, mutta nämä ovat kuvan arvoisia. 

Jossei nyt oteta huomioon tytön tukkaa, joka on harjaamatta tässä ollut pitkälle iltapäivään, koska äiti jätti lapsensa heitteille kotiin ja lähti itse shoppailemaan moneksi tunniksi. Mutta kyllä tuon mekon pitäisi hyvittää tämä virhe. Lapsi on ollut kutenkin ilmeisesti äidin mielessä koko shoppailureissun. 

Nuorimpien lempileikki iltaisella eilen. Molemmat ovat makuupusseissa pitkin pitäjiä. He ns. katsovat Putousta, koska 10v halusi, mutta eivät jaksa kauaa seurata kun eivät hirveästi ymmärrä sitä huumoria. Eli Putous aina pyörii, muttei sitä kukaan seuraa. 

Jes! Sain illalla siivottua hieman, että ne pienet kuuset vihdoin saivat pikkujoulukoristeensa. Iso homma, meni 5 minuuttia. Tämän päälle lupasin itselleni glögiä puoli mukia nojatuolissa.. 

Itsenäisyyspäivä sujunee tässä kuten muutkin päivät viikonloppuna. Illan perinteisiin kuuluu, että innolla odotetaan linnanjuhlien alkua telkkarista. Sitten sitä seurataan 5-10 min. kunnes hieman alkaa käydä kättely tylsäksi. (vähän niinkuin käy lauantai-illan Putouksellekin.) Sitten sitä seurataan muiden hommien lomassa seuraavat 10 minuuttia kunnes pikkuhiljaa muut hommat vievät voiton ja ohjelma jää omaan arvoonsa pyörimään. Tässä vaiheessa isäntä on jo nukahtanut sohvalle.

Siitäkin huolimatta "Hyvää itseppäisyyspäivää!"

Itsenäisyyspäivän viikonloppua

On se ihmeellistä  miten itseään ei meinaa saada tietokoneelle millään. Hyvä jos edes pakollisia asioita varten kuten esim laskujen maksua varten. Itseään ei saa oikeastaan helpolla tekemään oikein mitään. Siivoaminen on jäänyt pahimman imuroimiseksi ja pieneksi raivaamiseksi. Suurta ei jaksa tai huvita tehdä. Joulujuttuja pitäisi laittaa ja tekisi mielikin, mutta kun ei saa kiinni siitä alkamisesta. Tuntuu, että ennen sitä pitäisi siivota ja jynssätä kunnolla. Torstaina aamupäivällä sain vihdoin haettua varastosta oksasakset ja leikkasin pusikosta pari pienen pientä kuusta taas isoja lasipulloja varten ja sain kuuset saunalle ja pulloihin veteen. (vaikka olisikin tehnyt vain mieli jättää ne "hetkeksi" siihen lattialle kuivumaan.) No, eilen kun saunaan lämmitin, huomasin, että kuuset ja pullot ovat edelleen siinä suihkun lattialla. Unohdin jo koko kuuset vuorokaudessa. Kannoin ne eteisen lipastolle, jossa lapset kyselevät milloin ne koristellaan, milloin.( No, odotelkaahan nyt vielä ainakin viikko vinkumatta) Siinähän nuo töröttävät tiellä, koristelematta edelleen. Katsotaan saako niille tänäiltana tehtyä jotain ja keksittyä paikat johon ne voisi laittaa. Kuinka voikin olla näin vaivaista puuhaa kaikki. 

Maha kasvaa, vaatteet ahdistaa ja masentaa. Iloa toi suuresti päivään perjantaina jopa 10v pojan koulu- ja kotiongelmien puinti taasen Kys:in palaverissa. Ensi perjantaina sitten taas kotipalaveri johon täytyy sisällyttää kaikki sisarukset. Meillä ei olekaan KOSKAAN istunut koko porukka saman pöydän ääressä hetkeäkään. Tämä onkin nyt pakollista ja sitä ohjaa kaksi terapeuttia, joten homma sujunee kuin koulunpenkillä istuisi. Pääsevät sitten homman loputtua niiden kahden kyydissä jatkamaan koulupäiväänsä. Toki minä joudun viemään ainakin kaksi, koska kaikki eivät mahdu yhteen autoon. 

Eilisessä palaverissa kävi ilmi, mitä toinen terapeutti oli koululla poikaa seuratessaan ja hänen kanssaan jutellessaan saanut irti. Nyt on sanomattakin selvää, että poika on onneton ja hänellä on jatkuvasti paha olla. Vielä on hämärän peitossa, että miksi. Selvinnee myöhemmin. Kotona sellaista ei huomaa. Koulussa kyllä. 

Eilen saatiin kuitenkin puolen vuoden peikkotukka leikattua pojalta kun sain hänet vihdoinkin vietyä parturiin veronpalautusrahoilla. Tukan alta löytyi siisti poika. Poikaakin helpotti. 

Alle siirsin kamerasta pari ruokakuvaa viikon varrelta, jauheliha-nuudelikeittoa ja hedelmäsalaattia, olkaa hyvä. Molemmat maistuivat. Olen hommannut jo jokin aikaa sitten hoidokeille tarjottimet, kun ruokaa alkoi olemaan joka paikassa pitkin pöytää ja syliä ja lattiaa. Poika myöskin tuppasi jatkuvasti vetäytymää puoliksi makaamaan pöytää vasten ja työntämään aina tuolia kauemmas että sai paremman makuuasennon. Nyt on käsketty istua suorassa ja pöydän ääressä niin, että jos jotain putoaa, se putoaa tarjottimelle. On se ihmeellistä, että vaikka käsket istua suorassa ja pitää naaman lautasen päällä syödessä, se ei onnistu, mutta tarjottimen kanssa onnistuu paljon paremmiin. Mitä nyt pojan tarjotin edelleen on välillä suunnilleen poikittain ja melko kaukana pöydän reunasta ja vaatii pientä säätöä, mutta paremmin menee silti. Makaaminen puoliksi pöydällä on nyt käytännössä liki mahdotonta jos tahtoo ylettää tarjottimen reunan yli ruokaansa.  =D

Torstai-iltapäivällä tehtiin hyvin yksinkertaisia hommia. Väritettiin itsenäisyyspäiväksi suomenliput, leikattiin ne irti ja liimattiin siniselle kartongille. 

Liput juoksivat niin kiireesti omiin koreihin eteiseen, että piti minun käydä vielä kaivamassa ne eteisen lattialle kuvattavaksi nopeasti. 

Nyt tästä voisi yrittää saada itsensä kasaan ja vaikka kirpparille ja kauppakeskukseen tuulettamaan aivojaan niin ei mene makaamiseksi kotona. Kellokin on jo yli puoli kymmenen ja kaikki muut vielä nukkuvat paitsi kaksi nuorinta löytyy tietokoneelta. 

Talvi tuli ja talvi meni

Olin jo oikein iloinen kun tuli ihan pieni pakkanen ja lunta edes vähän. Vaaleaa. Se meni parissa vuorokaudessa nurin. Viikko sitten sai meidän nuorimmat ulos kun lunta oli. Edes meidän 10v ei vastustellut yhtään vaan veti uudet ulkohousut päälle sekä vanhat talvikengät. Takkikin meni sutkakasti. Leikkivät pari tuntia pihalla. Eipä ole sen koommin taas ulos saatu. Ei kiinnosta itseäänkään. Harmaata, pimeää, märkää... 

Perjantaina meillä kävi eka kertaa Kyssin psykiatrisen puolen KOTA-työryhmä eli koti- ja akuuttityöryhmä. Nainen ja mies. Aloittivat nyt sitten tuon 10 veen elämää vähän parantamaan. Tai ainakin yrittävät. Pe aamuna tulivat siis klo: 8.00 paikalle ja tunnin tässä pyörivät. Käsky oli, että 7v pikkusisko on myös paikalla. Lopuksi piti kirjoittaa satuttamattomuussopimus, joka kuulemma aina tehdään hoitosuhteen alussa. Siihen kirjattiin mitä ei saa tehdä ja mitä saa tehdä sen sijaan. Meidän 7v raapii veljeään verille jos jokin menee pieleen ja joskus veli saattaa motata siskoa sitten takaisin.Tähän piti sisällyttää koko perhe, koska siihen piti kirjata myös ettei saa nimitellä toisia. Tässä onkin paikka ainakin kahdelle vanhimmalle, joille pitäisi paperi  näyttää ja saada nimet alle. Aivan varmasti katsovat sen olevan lapsellinen ja pikkulapsille tarkoitettu paperi ja tuskin sellaista alkavat noudattaa tai ainakaan suuttuessaan muistavat edes moista. 15 veen perustelu kaikkeen on kuitenkin aina "ihan sama, ei kiinnosta". Parin viikon päästä tulevat uudelleen jolloin pitää kuulemma olla kaikki isommatkin sisarukset kotona. Luvalla pois koulusta, kunnes terapeutit vievät heidät kouluihinsa, koska täältä ei enää bussit kulje kun viimeinen menee kahdeksan jälkeen.  Saattaa olla vaivautunutta teiniä paikalla kun terapeutit alkavat puhumaan yllä olevista aiheista. 

Ensi tiistaina Kota-ryhmästä toinen on 10veen luokassa pari tuntia seuraamassa. Tästä ryhmästä voi olla jopa hyötyä, koska ovat VÄHINTÄÄN kerran viikossa meidän tai pojan kanssa. Tai molempien. Sanoivat, että tarpeen vaatiessa voi useamminkin käydä. Meillä kotona vaan ei voi käydä kuin perjantaisin kun silloin on vapaapäiväni, joten kaikki perjantait ovat nyt sitten jo jouluun asti kirjattu meille  varatuiksi. Ainakin aamut. Keskelle päivää on lapsia vaikea saada kotona käymään tänne korpeen. 

Katsotaan kuinka kaikki alkaa sujumaan. 

Tylsää ja harmaata

Viikko on hurahtanut. Ollaan oltu metsässä tökkimässä lätäköitä jne...

On ollut kuraa, mutaa, sadetta ja harmaata.... Välillä käytiin kerhossa leikkimässä.

Sitten tuli hetkellisesti yllättäen lunta, hyvin hyvin märkää. Se katosi seuraavana päivänä. 

Ostin hetken mielijohteesta sormivärit keskiviikkona ja omat muksut pääsivät niitä ensin testaamaan,

Torstaina ajattelin, että päiväunien jälkeen hoidokit voisivat sormeilla värejä, mutta poika lähtikin heti herättyään, joten jäi meidän ekaluokkalaisen kanssa vain yksi hoidokki sitten värittämään.

Kyllä nyt alkaa riittämään tämä harmaus, pimeys ja märkä kura. Talven pitäisi nyt alkaa kun on pakkasta ja lunta luvattu tästä päivästä eteenpäin. Jos tuo mielialakin vähän kohenisi. 

Meidän 15v ilmaisi eräänä iltana ahdistuksensa ja arvosanapaineensa ja kaikki muutkin ongelmansa minulle, joten päädyimme siihen, että minä otan selvää, onko koululla koulupsykologia jonka luona voisi käydä. Tiedustelin luokanvalvojalta asiaa, joka otti sen niin vakavasti, että käski ottaa yhteyden mieluiten suoraan mielenterveyspuolelle (nuorten). Varasin ajan sinne, mutta siihen on vielä 2 viikkoa, joten luokanvalvoja sanoi juttelevansa pojan kanssa pari kolme kertaa viikossa siihen asti, että päästään sinne kahden viikon päähän. Ensiapu luokanvalvojan puolelta on auttanut huomattavasti rauhoittamaan tilannetta. Poika saa myös itse vaikuttaa koeaikatauluihinsa. 

Sadetta ja niitä lapasia

Nysse sitten vaan sataa.... No, ei se lapsia haitannut. Päinvastoin. Lätäköt olivat ihania. 

Laitan tähän vielä meidän isän saamat isänpäiväkortit. Koiralla oli luu sisällään. Nämä olivat 7 ja 10 vuotiailta. Muut ovatkin jo sitten kasvaneet ohi isänpäivä-iästä. Ensimmäistä vuotta myös meidän seiskaluokkalainen kun yläasteella ei enää kiinnitetä mitään huomiota isän ja äitienpäiviin. 

Lätäköissä uitiin puolitoista tuntia ja sitten sisällä tehtiin ne lapaset mitä mietin viikonloppuna ja ekaluokkalainen testaili. Hyvin tämä sujui. Ainoastaan piti jatkuvasti käskeä lisäämään sitä maalia ja laittamaan runsaasti ja silti se ei meinannut onnistua. On totuttu vissiin, että maalilla ei läträtä. Nyt olisi saanut läträtä. 

 Valmista tuli silti.

Hyvää isänpäivää!

Tiistain perhekerhossa hoidokit tekivät isilleen jumppakepit. Lähinnä siis värittivät liiduilla omansa ja mukaan sidottiin valmiit jumppaohjeet. Korttipaja oli erikseen ja molemmat tekivät omanlaisensa kortin isälleen. Nähtäväksi jää, kuinka paljon isät näitä käyttävät!  ;)

Askarrellaan lapasia

Tänään suunnittelin ensi viikolle hoidokeille, että askarrellaan lapaset, jos talvi vaikka tulisi nopeammin. Kivan ohjeen löydettyäni laitoin meidän ekaluokkalaisen testaamaan sitä ensin. Hänen mielestään se oli kiva homma. Tässä tulos.  

Ensin minä piirsin kaavan taitetulle paperille, leikkasin irti ja jäljensin kartongille.

 Sitten tyttö sai maalata melko paksusti toisen puolen, jonka jälkeen painettiin toinen puoli kiinni maalattuun ja avattiin varovasti. Jätettiin kuivumaan. 

Tämän jälkeen leikattiin taitosta pitkin ja solmittiin langalla yhteen. 

Tätä kokeilemme ensi viikolla ilman muuta. Vaatinee valvontaa, että pienemmät malttavat olla maalaamatta molempia puolia. Meidän tytöllä oli vaikeuksia laittaa maalia tarpeeksi paksusti, että se tarttuisi toiseenkin puoleen. Sitä piti isommalla vähän valvoa. Sitä laitettiin pari kertaa lisää ja taas painettiin tumput yhteen kunnes lopputulos miellytti. 

Minun oli itse pakko kokeilla löytämääni ohjetta tehdä kuusenkoriste-lumihiutale. Tätä voinee soveltaa joulukuussa. 

Päätin järjestää paikkoja ja siirsin pöydän vinoon. 

Löysin myös puunpalasen joita kesällä sahattiin ja tyttö maalasi lapasenteon jälkeen senkin. Pitää porata reikä siihen vielä ja ripustaa johonkin.

Pyysin jotakuta tekemään marianne-muffinsseja ja 18v suostui. 

(Tässä vielä alkuviikon muikut, joita paistettiin urakalla kun isäntä sitä saalista sai. )

Ja tälle päivälle aamulla itse tein, kun oli ihan pakko saada jo joulutorttuja. Olisin voinut syödä pellillisen. (No, oli minulla glögiäkin. Ei kerrota muille. Juotiin sitä 7veen kanssa.)