Sunnuntaita

Aamulla ajattelin, että monesti olen tahtonut kattaa pöydän, että useampi olisi yhtäaikaa syömässä, mutta aina käy niin, että jokainen käy itsekseen jotain hakemassa kaapista ja syö milloin huvittaa. 8v saattaa käydä aamupalalla vasta parin kolmen tunnin päästä heräämisestään. Tällä kertaa sain keitettyä kananmuniakin aamiaiselle. Yleensä olen itsekin niin hätäinen, että 10 minuutin munien keitto tuntuu kestävän ikuisuuden kun pitäisi evästä saada mahaan ja kahvia nyt ainakin ja äkkiä. Ja sain kuin sainkin pöydän katettua jotenkin. Tosin tässä oli yksi hätäisin vain ehtinyt vasta pöytään. Pari muuta sentään tuli pian perässä. Ja pari nukkui vielä. 

Iltapäivällä olin itseeni tyytyväinen saatuani tehtyä sämpylöitä, joita myös olen viikkoja tahtonut tehdä, vaan mikä lie saamattomuus ja laiskuus iskenyt aina. Nytkin piti ottaa itseään niskasta kiinni tiukasti. Tosin sämpylät katosivat samantien. Ei niistä jäänyt jäljelle kuin kaksi (ja runsaasti murusia). Ja niitä (siis sämpylöitä) oli kyllä enemmän kuin kuvasta näkyy.

Ja arvatkaapa sainko noita teinejä laittamaan tänäviikonloppuna ruokaa. No, EN! Se ei ole teinien vika, 16v olisi kyllä sitä tahtonut laittaa eilen, mutta meillä oli vain kanaa, josta se ei piittaa. Ja en minä sitten itsekkään sitä ruokaa saanut tehtyä. Kesken päivän piti käyttää 13v parturissa, ja se tahtoi pizzan. No, pojalle käytiin pizza, mutta useampaa en raaskinut ostaa, koska niihin uppoaa tolkuttomasti rahaa, jota ei ole. Siis ainoastaan poika sai evästä eilen, kaksi tyttöä paistoi itselleen pinaattilettuja, 1 poika söi leipiä, 16v tyttö söi ilmeisesti myös leipiä tai riisipiirakoita. En tarkistanut. Minä kiskoin nälissäni jääkaapista pari päivää vanhan ruuanjämän, joka ei kelvannut kenellekään. Isäntä ollut poissa koko viikonlopun. Meneehän se näinkin joskus. Ei pidä ottaa joka asiasta paineita. Hengissä kestetään.

Mietintöjä

Lueskelen tässä kirjaa "Onnellisuusprojekti", jonka bongasin jostain blogista ja  varasin heti kirjastosta. Tuossa lueskellessa tuli eteen lause, joka kuvaa erinomaisesti jo aiemmin tiedostamaani asiaa meidän vanhimmasta pojasta, siitä joka pelasi jääkiekkoa ja on nyt pelitauolla. Lause kuuluu jotakuinkin näin "Innostuneisuus on mestarillisuuden kannalta tärkeämpää kuin luontainen lahjakkuus, koska asiantuntijaksi (ammattilaiseksi) kehittymisessä tärkein yksittäinen osa-alue on halu harjoitella. " Suluissa oma lisäykseni. Tämä on totta, koska vaikka poika saattaa olla luontainen lahjakkuus jääkiekossa ja valmennustiimi on sitä mieltä, että sekä fyysiset että psyykkiset ominaisuudet riittäisivät vaikka mihin, niin sitä on mahdoton saavuttaa ilman pelaajan omaa motivaatiota ja halua harjoitella ja tavoitella tulosta. Sama pätee tietenkin kaikkiin ammatteihin ja urheilulajeihin. Meidän poika on useasti todennut ettei halua jääkiekkoilijaksi isona, vaikka joskus on saattanut mainita toisin, mutta ne ovat pieniä ohimeneviä hetkiä, eikä niillä elä pitkälle. Motivaation pitäisi olla jatkuvaa. Meidän täytyy ehkä luopua tästä mielikuvasta, vaikka lahjakkuuden menetys harmittaa. Poika on kyllä lahjakas monissa muissakin asioissa, joista saa ammatin itselleen  hommattua. Hänellä itsellään elää unelma arkkitehdin ammatista, johon voi nähdä lahjoja jo nyt ja on nähty jo aiemmin uskomattomana piirrustustaitona ja on piirtänyt ja suunnitellut taloja käsin että tietokoneella sekä rakentanut pienillä legoilla uskomattoman tarkkoja modernin näköisiä taloja kerros kerrokselta pieniä yksityiskohtia myöten. Kaikki omasta päästä eikä kopioituna muualta. Eikä ohjeista. Katsotaan mihin tie vie.

Tämä on jäänyt suosikkikuvakseni, jossa isä ojentaa mitalin poikansa kaulaan. 

Tässäpä muistelo ja oma veikkaukseni on, että ihme pitää tapahtua, jos poika vielä ensi vuonna pelaa vaikka sattuisi tänävuonna vielä jatkamaan. Ensi vuonna joukkueesta joutuu lopettamaan paljon porukkaa, kun pojat ovat jo niin isoja, että porukka jaetaan sm-liigasarjaa pelaaviin ja loppuihin joille ei jää oikeastaan mitään muuta kuin huvikseen keskenään harjoittelu. Siihen meidän poika ei ainakaan halua jäädä. 

3v synttäripäivä

Aamulla oli aika paljon pakkasta. 24 astetta. Venytettiin uloslähtöä, mutta koska tämä sakki on melko levotonta, niin kuitenkin happihyppy pitää käydä. Ajattelin että jos puolisen tuntia saisi energiaa purettua, mutta se venähti reiluki tunniksi. Halusivat jäälle kävelylle. Tuumasin, että ihan hyvä ehdotus, pysyvätpähän liikkeessä väkisinkin ettei jäädytä paikalleen. Aika sitten venähti, yritin saada porukkaa pihalle, ei! Lopulta 4v:lle tuli kakkahätä ja käskin juosta sisälle vessaan. Kutsuin loputkin sisään samaan syssyyn, ettei enää tarvitse päälle 4veelle veivata kun ruoka-aikaankin oli enää alle puoli tuntia. No, 4v siitä suivaantui kun olisi halunnut vielä leikkiä rannassa. Ei sitä näköjään lapsi helposti palele vaikka olisi siperian olosuhteet.

Aamun leikkejä....

Muumikeksihetki ennen aamu-ulkoilua. Koska on synttäripäivä, päätin ottaa keksit tähän. Meillä ei ollut muuta makeaa tarjolla tänää, välipalaksi pizzaa eli suolaista, koska meidän 3v sankari ei oikein perusta makeasta, eikä syö kakkuja eikä oikein muumikeksiä kummempaa keksiäkään, niin päätin tarjota synttäripizzaa. 

Alla meidän sankari. Isoveli kyllä vetäisi monta raivaria siitä, että hänkin on sankari ja missä hänelle lahjat ja yllätykset. 

Synttäripizzat

Maalattiin naamat ja kädet kasvoväreillä. Ajattelin että jokainen saa yhden kuvan poskeen, mutta homma paisui. Haluttiin toiseenkin poskeen ja sitten haluttiin lisää kuvia, mutta kun ei poskiin enää mahtunut. No käteen.... sitten lisää, no toiseen käteen. Vieläkin olisi tahdottu, mutta sanoin, että eiköhän nuo nyt riitä. 

Oma mukula. 

 Iltapäivällä ei enää viitsinyt lähteä ulos palelemaan. Mutta riehunnan alkaminen ei vienyt kauaa kun oli maalit saatu nahkaan, niin piti kaivaa paperia, kyniä ja saksia. Sitä kesti ehkä 10 minuuttia, jolloin loppui siihenkin mielenkiinto ja taas lähti homma lapasesta. Piti kaivella vielä viimeiselle vartille legot kaapista. Sekin meni vähän enemmän ja vähemmän niiden heittelemiseksi kun n. 5 minuuttia kesti rakennusinto, jonka jälkeen niitä piti alkaa urakalla hajottamaan. 

Tomaattinen makkaravuoka

(minä se en meinaa muistaa kuvata ruokia ennenkuin ne on syöty. Nytkin meinasi melkein käydä niin.)

500g lenkkimakkaraa

1 rkl öljyä

3 rkl vehnäjauhoja

4 dl maitoa

70g tomaattipyreetä

1/2 tl suolaa

1 valkosipulin kynsi

mustapippurirouhetta

1,5 dl juustoraastetta

Viipaloi makkara n. sentin paksuisiksi viipaleiksi. Levitä vuokaan. Sekoita kattilassa öljy ja jauhot ja lisää neste vähän kerrallaan sekoittaen. Kiehauta ja lisää loput aineet paitsi juusto. Kaada kastike makkaroiden päälle vuokaan ja ripottele juustoraaste pinnalle. Paista 200 asteessa n. 25 min.

Koulutusta

Päätin aloittaa ruuanlaitto-koulutuksen meidän isompien lasten kesken. Tänään meinasi tulla väittely kuka sitä laittaa kun 16v olisi halunnut, mutta sillä oli kaveri kaiken päivää, ja tämä 11v olisi myös välttämättä tahtonut, niin päättivät sitten näin, että tämä tekee nyt ja 16v ensi viikonloppuna. Ensin ajattelin, että 13v ja 16v tekevät vuoroviikonloppuina jotain ruokaa, että oppivat ja minä pääsen joskus sitten helpommalla kun ei tarvitse myöhemmin vahtia enää sitä laittamista ja olla neuvomassa. Tässä valmistuu helppo eväs, eli nakkikeitto. Eka kertaa ruokaa laittamassa siis 11v. Pari muuta tarkkailijaa ihmettelivät välillä vieressä. 8v kyseli voiko hänkin joskus opetella laittamaan ruokaa. No, tietenkin voi. Illalla vielä 13v aikoi tehdä pizzaa. Sitä ei tarvitse valvoa vaan se sujuu pohjantekoa myöten ilman äidin läsnäoloa.

Aloin myös tehdä kotityölistaa kaikille, myös näille kahdelle nuoremmalle eli 8 ja 5 vuotiaille. Kyllä niiltäkin varmaan jokin homma sujuu. 5v voi ainakin purkaa äidin kanssa kauppakasseja ja tyhjentää astianpesukonetta. Niitä on joskus tehnytkin, mutta pitäisi ottaa tavaksi. 

Pääidea tässä ruuanlaittokoulutuksessa oli, että varsinkin 13v poika on nirso, ja saattaisi edes yrittää syödä, jos saisi itse sen laittaa, ja vielä ehkä valita mitä laittaa. Yleensä se kyllä useimmiten olisi kanaa. 16v taas ei halua olla lähelläkään kanaa. Ja on myöskin nirso, eikä syö koskaan päivällä ruokaa lukiolla. Jos meidän tämä viimeksi mainittu vanhin aikoo syksyllä muuttaa kotoa pois, olisi ihan aiheellista pitää laajennettu ruuanlaittokoulu. Leivonta luontuu häneltä kyllä itsestään. Ravitsemusoppia on jaettu ja tolkutettu runsaasti kilpa-aerobic harrastuksen vuoksi, että urheilu sujuisi paremmin, jaksaisi ja lihakset kehittyisivät. 

Että tämmöistä viikonloppua. Nyt ravitsevaa suklaata syliin ja tuijottamaan nauhoitettuja turhanpäiväisiä ohjelmia nauhalta. 

=)

vinkkiviitonen: telkasta tulee sarja "suurperhe Bates", tosi hyvä ohjelma. 

Hedelmäpirtelö

2 annosta

150g smoothie-hedelmiä tai pakastemangopaloja

2 dl vaniljajogurttia

2dl maitoa

soseuta kaikki teho tai sauvasekoittimella ja tarjoile.

Jäällä

Eilen iltapäivällä mentiin jo rantaan. Jää sen verran jäätynyt ettei tässä vaaraa enää ole. Isäntäkin tuli auraamaan jäälle kohtaa mihin saa hyvän luistelujään. Melko hyvä jo ennestään, vähän vain lisää jäädyttää voi vesipumpulla. Saa vielä tasaisemman. Viime talvena ei tullut luistelujäätä meille ollenkaan kun jäätyi niin surkeanlaiseksi ranta pitkänmatkaa, ettei siihen mitään olisi saanut parhaalla tahdollakaan. Ja luntakin tuppasi niin, ettei sitä sitten olisi jaksanut pitää edes puhtaana. Tänäänkin aamupäivällä suunnattiin jäälle, kun se on nyt hitti, koska sinne on ollut koko kesän ja pitkän syksyn kielto mennä koko rannalle.
Ja tällä viikolla ollaan nähty jotain mitä ei olla nähty kyllä pariin kuukauteen. AURINGON! 

Meille on tullut uusi harrastaja. Meidän 11v aloitti saman kuin isosiskonsa 16v. Kilpa-aerobicin. Jospa saisi sekin vähän liikuntaa. Tosin sitä nyt alkuun on vasta kerran viikossa. Minulla olikin maanantai vapaailta, nyt ei enää ole. Kuljetetaan tätä 11 veetä ja 8v on vähän kiinnostunut kun maanantaina alkaisi Korttelikiekko harkat ulkojäillä Kalpan toimesta samaan aikaan kuin aerobic. Ja 16v aikoo käydä sitten siellä samaan aikaan punttisalilla kun ei ole omia aerobic-harkkoja maanantaina. Vielä puuttuu, että 13v jatkaa sitä kiekkoaan, niin sitten sekin on maanantaina liikkellä. Se siitä vapaaillasta. Taidan päivittää sivupalkkiin harrastusrumban kohdalle "perheen äidin rumban". Se kuvastaisi tätä tilannetta nyt varmaan parhaiten. 

Kunhan pakkaset vähän vähenisivät niin kärsisi lähteä jääretkelle rantoja pitkin lasten kanssa kävelemään. Eilen aamupäivällä toinen hoitaja lapsineen tulikin jäitä pitkin meidän pihaan leikkimään. Siellä onkin vähän isommat lapset kuin meillä hoidossa. Jäätä pitkin kiertäen on huimasti pidempi matka kävellä kuin tietä pitkin toisen hoitajan pihaan. 

Torstai

Torstaipäivä oli harmaa ja sumuinen kuten päivät yleensä 

tuppasivat olemaan. Näitä nappuloita on vaikea kuvata koska vaihtavat hommaa ja paikkaa jatkuvasti. Ensin on pari kuvaa aamusta sisältä ja  sitten pihahommia. Edelleen oli märkää. Nyt jopa vesilätäköitä joten päähuomio oli torstaina niissä lätäköissä. Lapsia ei tunnu tylsä sää niin haittaavan kuin aikuista. Tuntuu että kuvistakin tulee harmaita ja sumuisia kun ei valoa ole tarpeeksi missään. 

Välillä piti kuvata oravaa. 

Päivät seuraavat toisiaan. Tiistaina toinen hoitaja kävi meidän pihassa kun hänellä oli vain yksi lapsi hoidossa. Meillä oli lapsilla iloinen jälleennäkeminen pitkän loman jälkeen. Pojat olivatkin välillä pari päivää hoidossa, mutta kaipailivat kovasti tyttöä, joka tuli vasta tämän viikon tiistaina. Ja tyttökin aamulla odotteli poikia kovasti ja malttamattomana hoitoon. Nyt nuo ilmat tuntuu tulevan vissiin talvisimmiksi niin toivon vaan etteivät liian talvisiksi. Eli ei kiitos tolkutonta pakkasta. Vähän lunta auttaisi, että saataisi vaihtelua maisemaan ja leikkeihin. 

Juotava mansikkarahka

4 annosta

2 dl pakastemansikoita

1 prk (250g) maitorahkaa

4 dl mansikkakeittoa

2 rkl sokeria

Sulata mansikat puolikohmeisiksi. Nosta kaikki ainekset tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi juomaksi. 

Lokoisia loppulomapäiviä!!!

No, olihan mulla tuossa viikolla maanantaina ja torstaina hoidossa pojat. Pikkuisen pätki lomaa, mutta ei pahasti. Hieman vain oli tylsää kun olisivat halunneet kaveria, mutta hoitotytteli oli vielä lomalla eikä meidän omasta 5veestäkään ollut iloa. Maanantain istui veljensä kanssa tietokoneella suurimman osan hoitolasten hereilläoloajasta. Aamusta tietysti nukkui siihen asti kun me jo lähdettiin ulos. Torstaina kun koulut alkoi niin tyttö jäi herättyään sisälle aamupalalle kun me mentiin ulos ja jäi siitä leikkimään itsekseen. Meidän 5v kun ei kavereita yleensä kaipaile vaan haluaa olla itsekseen tai sisarustensa kanssa. Ja ulkonakin kun on mitä on niin melko ankeaa sielläkin olo on. Pieni likainen lumikasa on jäljellä enää meidän liukurimäesta, muuten ei enää lunta ole. 4v poika kinusi aikansa liukureita (jotka olin vienyt varastoon takaisin) että olisi halunnut vain KOKEILLA luistaako mäki. No mäki (siis pienen pieni lumiläntti) toki olisi vähän voinut luistaa, mutta yritin parhaani mukaan selittää, ettei liukureilla nyt voi laskea kun ei ole muuta lunta. Saahan nähdä tuleeko sitä lunta vielä ja kuinka paljon.

Netistä kun Kuopion päiväkotien ruokalistoja selailin taas saadakseni ensi viikon ruuat kasaan, niin huomasin, että ovat muutelleet vuoden vaihteen jälkeen taas listoja. Ihan kiva! Vaihtelu aina virkistää. Joitain uusia ruokia tullut listalle, saa nähdä kuinka ne otetaan vastaan. ;) Ja entisiäkin on, mutta ovat niiden järjestykset laittaneet ihan uusiksi. 

Kissan kanssa tänään! 

Kuusi lähti eilen ja koristeet suurimmaksi osaksi jo sitä ennen. Tervetuloa kevät!! (Tosin 4v hoitopoika on tolkuttanut minulle jo kauan, että nyt ON kevät. Katso, lumi suli jo. ) No, kun olisikin! (huokaus)

Tiistaina jatkuu taas hoitohommat normaalilla porukalla ja normaalilla aikataululla! 

Vuosi vaihtui

Viime päivien hommia.

Kuusenpalloille väänsin sipsipurkeista säilyttimiä.

 Lastenhuone ennen..... päätin maalata sen kun on ahdistanut pilkut jo jonkin aikaa.

Lastenhuone nyt. Vielä jotain säätöä vailla. Asennettiin huoneen keskelle väliverhot, että näennäisesti 8v poika saa ns. oman huoneen ja 5v tyttö omansa. Tytön puolella nukkuu päiväunia 4v hoitopoika patjalla ja pojan puolelle laitetaan hoitopäivinä matkasänky 2v tytölle. Verholla saa yksityisyyden ja välttää kurkkimasta mitä kaverille kuuluu. 

Loppuun vielä erittäin talvinen kuva terassilta otettuna 1.1.2014

Keskitalvea parhaimmillaan!!!!!

(NOT!!!)