Pusku kissamme tassussa (anturassa) on ollut toukokuun lopusta asti pipi, jota on tutkittu monta kertaa lääkärissä ja pari viikkoa sitten selvisi, että siinä onkin kasvain eli syöpä eikä siihen ole mennyt mikään vierasesine, kuten luultiin. Paheni koko ajan hoidoista huolimatta. Tutkivat, ettei kasvain ollut tehnyt etäpesäkkeitä, joten suosittelivat jalan amputaatiota, että kissa säästyisi. Kissa kuulemma selviää mainiosti kolmellakin jalalla. Ajatus oli karsea, mutta toimenpide pakollinen, jotta kissa säästyisi hengissä. Operaation jälkeen Pusku oli melko pihalla vuorokauden anestesian johdosta ja siitä ettei ollut jalkaa. Yritti kovasti päästä jatkuvasti pihalle, mutta sinne ei nyt pääse ennenkuin on kuntoutunut. Jos nyt viikon sisällä ainakin olisi. Kolmella jalalla liikkumisessa ja juoksemisessa ei tunnu olevan minkäälaista ongelmaa ja ketterästi hyppää korkeallekin kuin ennenkin. Operaatiosta on nyt 3 päivää ja suurin ongelma kissalla tuntuu olevan ettei ulos lasketa. Karvojen ajelun takia kissa näyttää vielä aika oudolta, mutta se varmaan muuttuu kun karvat kasvaa takaisin.
14 vuotias tyttömme on ottanut asiakseen hoitaa potilasta, ja Pusku nukkuukin suurimman osan vuorokaudesta hänen huoneessaan. Ei muualla ole tainnut edes nukkua. Käynyt vain kokeilemassa. Palvelu myös pelaa. Tässä "hänen korkeutensa" saa lääkkeet, ruuat ja vedet sinne missä sattuu istumaan ja nukkuu siinä missä seuraa on.
Mustikkamaitoakin jo sai iltapalalla. Isoja löytyi ihan pihalta. Ja illan ohjelma oli se, että 12 v poikamme yövieraaksi tuli samasta kiekkojoukkueestaan kaksospojat ja lähtivät kalaan, jonka seurauksena sitten toisella pojista upposi uistimen koukku pohkeeseen ja sitä sitten lähdettiin päivystykseen irroittamaan. Siitäkin selvittiin jonkinasteisella huumorilla vaikka poika olikin hirveän huolissaan puudutuspiikin laittamisesta.
